Second Lifen museoskene keskiviikko, Mar 15 2006 

Parina päivänä olen tutustunut Second Lifeen. Kyseessä on verkossa sijaitseva virtuaalimaailma, jossa pelaaja voi elää haluamallaan tavalla. Kaikki kohteet ovat pelaajien itsensä rakentamia maalle jonka he ovat maailmaa hallinnoivalta Lindenlabilta ostaneet. Aikuisten Habbo Hotelli siis tai ainakin ajatuksena sinne päin. Toteutus onkin ihan toista.

En ole löytänyt Second Lifen mahdollisuuksista kuin murto-osan, enkä todennäköisesti pääsekään kuin raapaisemaan pintaa. Tähän asti olen lähinnä teleporttaillut itseäni ympäriinsä ja spatseeraillut siellä täällä sosiaalisia kontakteja vältellen. Toisaalta on varmasti liuta ihmisiä, jotka viettävät Second Lifessa enemmän aikaa kuin tässä ensimmäisessä ja jotka tuntevat pärjäävänsä paremmin siinä toisessa.

Mutta jos siis on mahdollisuus elää toista elämää, mitä silloin teen? Haaa, tietysti lähden luuhaamaan museoihin. Ensimmäinen kohde, Second Life History Museum (Slurl-linkki, joka pelin ladanneille johtaa suoraan kohteeseen) dokumentoi SL:n historiaa. Tai tarkoitus olisi; näyttelyä ei näemmä ole vähään aikaan kartutettu, ja muutenkin museon toiminta-ajatus on turhan sisäsiittoinen. Siirrymme International Spaceflight Museumiin, joka onkin laaja alue täynnänsä mm. avaruusaluksien malleja. Ja tietysti ohessa on museokauppa sekä sisäänkäynnin vieressä donation boxi.

Snapshot4_001

Varsinaisia oikeiden museoiden virtuaaliversioita en Second Lifesta löytänyt, sen sijaan IBM:llä on suunnitelmia Kiinan National Palace Museumin tuottamisesta Second Lifeen. (IBM gets a second life, InformationWeek 10.11.2006). Harmillisesti missasin Museums in Second Life -ryhmän tapaamisen, joka pidettiin viime kuussa edellämainitussa avaruuslentomuseossa…

Second Lifellä on nyt puolitoista miljoonaa käyttäjää ja määrä nousee huimaa vauhtia. Kyse ei ole pelkästään hypestä vaan oikeasti merkittävästä ilmiöstä, joka SL:stäkin raportoivan Tuhat sanaa -blogin Tuijan sanojen mukaan "alkaa kuulua jo digitaaliseen yleissivistykseen". Kannatta kokeilla: pelin voi ladata koneelleen verkosta eikä sen käyttämisestä tarvitse maksaa. Varoituksen sanana tosin se, että hahmon liikuttelu on välillä raivostuttavan hankalaa – varsinkin hitaammalla yhteydellä varustetulla koneella.

Eli todennäköisesti ennen pitkää voi vierailla suomalaisessakin museossa Second Lifessa – kuka haluaa olla ensimmäinen? Tai paljonkos ne saaret siellä nyt maksaisivatkaan… pääsis mukaan museonjohtajien kesäpäiville. ehkä /ts

Mainokset

Kentällä sunnuntai, Hel 19 2006 

Poliitikot, kaupparatsut ja Jehovan todistajat kiertelevät mielellään kentällä. Eri alojen tutkijat viettävät aikaa niin ikään kentällä. Se on aina vähän aidompaa kuin omassa konttorissa istuskelu ja funtsailu. Kentällä nimittäin pääsee kosketuksiin ihmisten kanssa ja saa aidompia kokemuksia. Tutkijaa, joka ei kentällä kerää tutkimusaineistoa vaan tomuttaa arkistoaineistoa, pilkkataan nojatuoliantropologiksi. Nojatuolijehovista en tiedä.

Antropologiasta kiinnostuneille tässä linkki: Feldnotizen, "notes’n records from the field – and beyond".

Doria on tietokanta, joka sisältää korkeakoulujen digitaalisia aineistoja. Tällä hetkellä sen kautta pääsee selailemaan julkaisuja, opinnäytetöitä, Urho Kekkosen tuotantoa, Kansalliskirjaston digoituituja äänitteitä sekä Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen tutkimusaineistoa, mm. kenttätyökurssien aineistoa, mikä tällä hetkellä näytti tarkoittavan lähinnä valokuvia. Tulevaisuudessa toivottavasti ääntä ja liikkuvaa kuvaakin. Mielellään myös paremmilla taustoittavilla tiedoilla varustettuina, nyt aineistojen konteksti jäi aika hämäräksi.

Alla kuva kentältä, Helsingin Ruskeasuolta osoitteesta Kytösuontie 20. Kuvassa Hernesaaren romu Oyn omistajat. Urbaania kenttätunnelmaa ihan parhaasta päästä. Kyseistä osoitetta ei enää olemassa, missähän päin rakennus on sijainnut? Samanniminen liike näemmä toimii nykyisin Tattarisuolla, onkohan samat ukot vielä puikoissa?

Ruskis2
[kuva suuressa koossa] /ts

Amerikan hapatusta tiistai, Hel 14 2006 

Johdattakoon seuraavat linksut Information Superhighwayta pitkin amerikkalaisen kulttuurin ytimeen:

Picture This: Family Photographs of Everyday San Francisco

"Across decades, and regardless of neighborhood or background, we treasure photographs because they preserve our memories of the events
and relationships they document. Our best friends, our trips to the park or beach, the times our families gather together to celebrate—the photos in this exhibition speak of these things which we all hold dear."

Accidental Mysteries.

Extraordinary Vernacular Photographs

"John and Teenuh Foster share a passionate interest in collecting works of art by self-taught
artists, as well as anonymous objects that to them, share attributes of
great design and mystery. They consider vernacular photography to be a
long overlooked genre of folk art, capturing elements of history,
sociology, psychology and often “accidental” moments on film."

Malls of America

"Vintage photos of lost Shopping Malls of the ’60s & ’70s."

Motel Hell

"Tacky and trashy Motel postcards of the 1950’s, 60’s and 70’s. Forgotten places lost on the roads that time forgot."

Afterculture Art – An anthropology of the Future.

"The Discovering the north American Afterculture is a glimpse of a future being shaped, and even lived, right now. It imagines the culture that might emerge if we fully embraced a completly sustainable, sacred world-outlook. A diorama, crafted artifacts, paintings and photomurals show a new native american people whose life-patterns are healing
to a damaged land. They look like us: a mixture of races and backgrounds, and there are hints that much of the knowledge gathered in our
  time remains alive in oral tradition. But they are also profoundly
unlike us. They know themselves as part of the web of life.
Seeing the natural world as an expression of the sacred, they have simplified their lives the better to move in balance with it. This is a glimpse of "a future that works:"
; sustainable, simple, sacred–and anthropologically defensible."

Linkit tarjosi GoodStuff. /ts

Aikamatka Ruotsiin maanantai, Tam 9 2006 

Suomalaisten museoiden verkkoaineistot tukevat heikosti opetusta. Näin totesi Kalle Kalliokin taannoisessa gradussaan [Museoiden verkkonäyttelyt historian oppimateriaaleina, pdf]. Ruotsissa asiat on tietysti paremmin, vai ovatko?

Nordiska Museet on Tukholman Skansenilla sijaitseva Ruotsin kulttuurihistoriaa monipuolisesti ja tuoreesti esittelevä hieno museo [museon verkkosivut]. Nordiska Museetin saitilta löytyy myös aikakone, joka vie aikamatkalle Ruotsin historiaan [Tidsmaskin, flash]:

"Insamlade ting, berättelser och bilder är ledtrådar till det
förflutna. Hur levde man förr? Hur bodde man, vad åt man och hur klädde
man sig? Hur tänkte man och vad trodde man på? Vi lär oss mycket om
livet idag när vi blickar bakåt i tiden."

Pykivän perinnemusiikin säestyksellä tynnyrinmuotoinen aikakone vie simppelisti piirretylle, 1500-luvun eloisalle ruotsalaiselle kylänraitille. Asiat ovat kuten pitääkin: ihmiset tarinoivat tienposkessa, sotilas palaa kotiinsa pitkän sotareissun jälkeen, kirkolla kauppatavara vaihtaa omistajaansa pelimannin soiton säestyksellä, kanat kaakattavat tyytyväisenä saadessaan jyviä ja metsänreunassa kurkkii vuorenpeikko.

Kun kaikkia aktiivisia kohteita on klikattu, päästään laatimaan iltapäivälehden lööppiä aikakauden malliin. Kun hommasta on suoriuduttu, aikakone kiidättää sata vuotta lähemmäs nykypäivää. Taas klikkalillaan ihmisiä ja muita kohteita, ratkaistaan peli ja päästään ajassa eteenpäin. Paikka pysyy samana, mutta rakennukset komistuvat ja muuttuvat kaupunkimaisemmiksi. Elinkeinojen, liikennevälineiden ja tapakulttuurin muutos tulee havainnollisesti ilmi. Lopussa päästään vuosituhannen vaihteeseen, jolloin katusoittajalla on mora-harpun, viulun ja haitarin jälkeen pan-huilu, maalaistalon pihassa on hevosten sijaan Volvo, horisontissa siintää Miljonprogrammetin aikana syntyneet lähiöt, ihmiset uskovat näkin sijaan ufoihin ja raitille on pysähtynyt jäätelöauto.

Tidsmaskin on suunnattu ala-asteikäisille, mutta saipa siitä näköjään iloa ja hauskan ruotsinkurssin vanhempikin. Tietysti välittynyt kuva historian kehityksestä on aika suoraviivainen, mutta tässä muodossa ei yksinkertaistuksilta voi välttyä. Erityistä plussaa Tidsmaskin saa äänimaailmastaan, joka paikoin nousee visuaalisen aineiston kanssa yhtä tärkeäksi. Eli vastaavanlaisia opetuspäljäyksiä suunnittelevan varmasti kannattaa ottaa ruotsalainen aikakone alleen. /ts

Historiallinen maatalous keskiviikko, Lok 19 2005 

Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen kansatieteen oppiaine on julkaissut Historiallinen maaseutu -nimisen verkko-opetuspaketin. käsittelyssä ovat maatalouden työtavat ja välineet esihistorialliselta ajalta
1900-luvun puoliväliin asti. Tärkeä kansankulttuurin lohko, josta ei käsittääkseni ole julkaistu näin kattavaa verkkoaineistoa.

Tässä informatiivisessa ja miellyttäväkäyttöisessä kokonaisuudessa spesua on videoleikkeet – katsokaapa vaikkapa pätkät viljanpuinnista tai  hevosten laskemisesta kevätlaitumelle. Todella hienoja, justiinsa tällaisia varten tämä intternetti on olemassa. Ei sitä sisältöä tarvitse erityisesti tuottaa, riittää että sitä jaetaan arkistojen kätköistä. /ts

Verkon parhaita sunnuntai, syys 18 2005 

Tässäpä läjä linkkejä tutustuttavaksenne. Museums and the Web -konferenssissa [Konferenssin verkkosivut] huhtikuussa Best of Web -palkittuja verkkosisältöjä :

Best On-line Exhibition:
Cycles: African Life Through Art
http://www.ima-art.org/cycles/

Best E-Services Site:
Seminars on Science
http://learn.amnh.org

Best Innovative or Experimental Application:
Eternal Egypt
http://www.eternalegypt.org

Best Museum Professional’s Site:
ASTC
http://www.astc.org

Best Research Site:
Timeline of Art History
http://www.metmuseum.org/toah/

Best Educational Use:
Making the Modern World Online – Stories about the lives we’ve made
http://www.makingthemodernworld.org.uk/learning_modules/maths/06.TU.02/

Best Overall Museum Web Site:
Making the Modern World Online – Stories about the lives we’ve made
http://www.makingthemodernworld.org.uk/

/ts

Pääkaupunkiseudun urbaania liikennehistoriaa maanantai, Hei 25 2005 

Tässä muutama linkki pääkaupunkiseudun osittain jo hävinneitä tai uhanalaisia liikenteen ympäristöjä esittäville sivustoille:

Seisake.netin perusteellinen ja hyvin kuvitettu artikkeli Helsingin eteläisestä satamaradasta.

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Kansalaismuisti-projektin artikkelit Malmin lentokentästä.

Helsingin kaupunginmuseon Helsingin satamien ja ahtaustyön historiaa esittelevä Taakankantajat.

Helsingin kaupunginmuseon helsinkiläisen joukkoliikenteen historiaa esittelevät sivut.

Heikki Siltalan Keimolan moottoristadioniin historiaa ja nykyhetkeä esittelevä Keimola – Moottoristadion, joka melkein katosi.

Suomen raitiotieseuran ajallisesti lyhyt, mutta sitäkin perusteellisempi Helsingin metron historiikki.

Seksuaalivähemmistöjen historiaa museossa & gradu verkkonäyttelyistä perjantai, Hei 8 2005 

Työväen keskusmuseossa on avautunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa Suomessa esittelevä näyttely Vaarin paketti ja sateenkaarinappi. Kyseessä on ensimmäinen tätä teemaa käsittelevä näyttely Suomessa. Oli siis jo aikakin. Kyse on saavutettavuudesta, joka on paljon muutakin kuin kynnysten poistoa ja pistekirjoitusta. Kulttuurisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että kulttuuritarjonnan sisällöissä pitäisi huomioida erilaisten (vähemmistö)ryhmien ja yhteisöjen omat (ala)kulttuurit, kuten Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -sivusto tietää kertoa.

Työväen keskusmuseon tuore johtaja on Kalle Kallio, joka muuten on tehnyt juuri kasvatustieteen sivugradun aiheesta Museoiden verkkonäyttelyt historian oppimateriaalina(PDF). Desktopilla nostetaan välillä esille verkkonäyttelyiden helmiä, mutta tämän tutkimuksen ansiosta saa kattavan kokonaiskuvan aiheesta. Tutkimusaineistona on ollut 121 ennen vuotta 2005 julkaistua verkkonäyttelyä. Karkeasti voi tiivistää, että verkkonäyttelyt noudattavat yleensä fyysisen näyttelyn konventioita ja pääpaino on ollut tutkimustiedon siirtämisessä verkkoon, eikä opetuksen tarpeita ole huomioitu kunnolla. Sisältöanalyysi tarjoaa monia kiinnostavia näkökulmia verkkonäyttelyiden tyypillisiin piirteisiin:

Kun historiallisia verkkonäyttelyitä tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan selvittää, miten historian uudet tutkimussuuntaukset näkyvät tarjonnassa. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vahvasti nousseita uuden historian alueita ovat olleet muun muassa naishistoria, mikrohistoria, mentaliteettien historia ja psykohistoria. Tällaisista uusista lähestymistavoista ei ole verkkonäyttelyissä jaälkeäkään. Toisaalta monet perinteisemmät historian tutkimushaarat, kuten oikeushistoria ja kirkkohistoria, loistavat poissaolollaan. Sen sijaan museoalan keskeiset painotukset tulevat selvästi esiin: esimerkiksi kasvava kiinnostus rakennettuun ympäristöön näkyy myös verkkonäyttelytarjonnassa. s. 63

Seksuaalivähemmistöjen historiaa museossa & gradu verkkonäyttelyistä perjantai, Hei 8 2005 

Työväen keskusmuseossa on avautunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa Suomessa esittelevä näyttely Vaarin paketti ja sateenkaarinappi. Kyseessä on ensimmäinen tätä teemaa käsittelevä näyttely Suomessa. Oli siis jo aikakin. Kyse on saavutettavuudesta, joka on paljon muutakin kuin kynnysten poistoa ja pistekirjoitusta. Kulttuurisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että kulttuuritarjonnan sisällöissä pitäisi huomioida erilaisten (vähemmistö)ryhmien ja yhteisöjen omat (ala)kulttuurit, kuten Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -sivusto tietää kertoa.

Työväen keskusmuseon tuore johtaja on Kalle Kallio, joka muuten on tehnyt juuri kasvatustieteen sivugradun aiheesta Museoiden verkkonäyttelyt historian oppimateriaalina(PDF). Desktopilla nostetaan välillä esille verkkonäyttelyiden helmiä, mutta tämän tutkimuksen ansiosta saa kattavan kokonaiskuvan aiheesta. Tutkimusaineistona on ollut 121 ennen vuotta 2005 julkaistua verkkonäyttelyä. Karkeasti voi tiivistää, että verkkonäyttelyt noudattavat yleensä fyysisen näyttelyn konventioita ja pääpaino on ollut tutkimustiedon siirtämisessä verkkoon, eikä opetuksen tarpeita ole huomioitu kunnolla. Sisältöanalyysi tarjoaa monia kiinnostavia näkökulmia verkkonäyttelyiden tyypillisiin piirteisiin:

Kun historiallisia verkkonäyttelyitä tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan selvittää, miten historian uudet tutkimussuuntaukset näkyvät tarjonnassa. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vahvasti nousseita uuden historian alueita ovat olleet muun muassa naishistoria, mikrohistoria, mentaliteettien historia ja psykohistoria. Tällaisista uusista lähestymistavoista ei ole verkkonäyttelyissä jaälkeäkään. Toisaalta monet perinteisemmät historian tutkimushaarat, kuten oikeushistoria ja kirkkohistoria, loistavat poissaolollaan. Sen sijaan museoalan keskeiset painotukset tulevat selvästi esiin: esimerkiksi kasvava kiinnostus rakennettuun ympäristöön näkyy myös verkkonäyttelytarjonnassa. s. 63

Monta kertaa Ouluun torstai, Kes 23 2005 

Vähän aikaa sitten hehkuttelin kaupunkikulttuuria taideteosten avulla käsittelevästä verkkosivustosta http://www.montakertaakaupunkiin.fi. Saittia ei olla vielä kokonaisuudessaan julkaistu, mutta Oulun taidemuseon kokoelmiin ja Oulun kaupunkiin painottuva versio on nyt verkossa. Artsua, mutta elämänmakuisella tavalla. Ja Oulusta puhuttaessa on sivustolle luonnollisesti mukaan otettu numerobaarikin

Seuraava sivu »