Lanka palaa keskiviikko, Jou 27 2006 

Agricolan Uudet historia-aiheiset mediat -sivulta voi kivasti plokata muun muassa mitä graduja yliopistoissa nykyjään tuotetaan. Nyt pisti silmään Tampereen yliopistolta historian gradu Antti Suoniolta Punk massakulttuurin airueena? Sex Pistols ja punk-rock suomalaisten arvojen peilinä tammikuussa 1978 (PDF):


Tutkin pro gradu ­tutkielmassani, miten Sex Pistolsiin ja
punk-kulttuuriin suhtauduttiin Suomessa tammikuussa 1978. Kyse on siis
nuorisokulttuurin ja valtakulttuurin yhteentörmäyksen tarkastelusta.
Tämä sukupolvien välinen välinen konflikti nousi huomiotaherättävälle
tasolle, kun Suomessa piti tuolloin esiintyä Sex Pistols -niminen
pahamaineinen punk-rockia soittava yhtye. Yhtyeen maahantulo
kiellettiin ja tapauksesta nousi kohu —

(tiivistelmä)

Minäkin olen punkin lapsi. Tai ainakin muistan punkkarit, seinäkirjoitukset ja huhut imppareista. Musiikista ei ole selviä mielikuvia, mutta jo nimi Sex Pistols kyllä kuulosti vaaralliselta. Erityisen tehokkaasti on jäänyt mieleen teksti "Lanka palaa… Punk" (spreijattuna se näytti vielä rajummalta) eräällä sillalla.

Siitä ei ole montaa vuotta kun opin, että Lanka palaa on loistava kappale Pelle Miljoona & 1980:n levyltä Vallankumous kulttuuriin (Lanka palaa Tumppi Varosen esittämä, Youtube). Kyseessä on kuitenkin Esko Elstelän kääntämä lainakappale, yllättävästi alkuperäinen on Let the sunshine in (YT:ssä tämäkin) hippimusikaalista Hair! /ts

50-luvun kerrostalot ja nostalgia tiistai, Jou 5 2006 

Nostalgia on kaksijakoinen ilmiö; joskus vastenmielisen valheellinen, joskus taas kaikista aidoin tunnetila. Joillekin nostalgia sopii, toisille ei. Kuiville selviää Kauko Röyhkä, joka kappaleessaan 50-luvun kerrostalot jakaa kuulijoilleen seuraavanlaisia tunnelmia:

50-luvun kerrostalot tekee jostain syystä hyvän olon,
niiden rappukäytävien viileys.

50-luvun kerrostalot,
kivilaattojen pienet kolot ja ovien puiset paneelit.

Noin se biisi ainakin verkkolähteen mukaan menee. Lyriikoita metsästäessäni osuin Kokoonpanolinja-blogin postaukseen, jossa linkattiin Jonathan Richman -nimiseen artistiin, joka Kaukon kanssa on jakanut samankaltaisia tunnelmia viiskytluvun taloista. Loistava löytö, tuo Jonathan.

50-luvun kerrostalot kyllä ansaitsevat ylistyslaulunsa, alla kuva yhdestä Suomen hienoimmista asuinalueista, Oulun Toivoniemestä:

Toivoniemi
Ehkä Kauko laulaa juuri näistä taloista? /ts

Nuorisokulttuurista ja sen ymmärtämisestä tiistai, Kes 27 2006 

Enää ei tarvitse enää odotella televisioyhtiöiden arkistojen aukeamista kun Youtube hoitaa jakelun. Ihmiset siirtävät videoarkistojaan suoraan verkkoon, tekijöitä ja heidän oikeuksiaan valvovilla tahoilla siis riittää tekemistä.

Vanhat televisio-ohjelmat tarjoavat oivaa ajankuvaa. Otetaan nyt vaikka nuorisokulttuuria esittelevät ohjelmat, joissa nuorisoa pyritään kovasti ymmärtämään, selittämään tai sitten heittäydytään ihan setämäisiksi.

Sleepy Sleepers ja Anarkiaa Karjalassa (1977) A-studiossa koitetaan kyseenalaistaa Sleeppareiden vaikuttimet. Mutta ihan turhaan:
-Teillä vilahtelee komeita sanoja kuten anarkia. Oletteko anarkisteja, onko teillä sen anarkia-sanan takana mtään muuta kuin rahankeruumentaliteetti tai tarve olla niin hurja kuin uskaltaa?
-Ei oo mitään, rahat pois vaan!

Klassista sukupolvien välistä kuilua kuvaa tämä 1980-luvulta oleva pätkä, jossa Viktor Klimenko ja Ville Nisonen asetelmallisesti on pantu keskustelemaan Garbagemen-yhtyeen musiikista ja soittajista, joiden Viki arvelee päätyvän narun jatkoksi, kun taas Villen mielestä siin oli voimaa, siin oli raivoa, itse asiassa ne on omassa lajissaan saatanan hyviä.

Toisessa pätkässä taas Hanoi Rocks joutuu selittämään ulkonäköään ja elämäntapojaan:
Ne luuli et me ollaan jotain kamanvetäjiä, mut eihän me käytetä huumeita, jotkut on saanu täysin väärän kuvan meistä, mä en tajuu mistä. Mä uskon et ne on jotain kateellisia kilpailijoita.

Television musiikkiohjelmat muuttuivat 1990-luvulla, nyt  toimittajatkin olivat nuoria ja rentoja, kuten tämä maanvaiva Salovaara. Ei enää vaivaannuttavia kysymyksiä "mitä te tuolla oikein haluatte sanoa" tai "oletteko oikeasti noin hurjia kuin miltä näytätte". Kauhistelun ja vastakkainasettelun aika on ohi, katsokaa vaikka: Hausmyllyn Se musta mies ja Allekirjoittaneen Ei pysty joraan. Ja mitäpä näistä voisi sanoa. Epäusko valtaa mielen noita katsoessaan, tuollaistako se olikin, minun nuoruudessani? Tuo taisi olla sitä aikaa kun savolainen kierosilmä äcid-haussiin män.

Entä nykyään kun Content Generation tuottaa ja julkaisee itse sisältöä verkossa? Noh: Nuoret hurjat olkaa hyvä. Nyt huomaa itse muuttuneensa sedäksi ja miettivänsä, pitäisikö poikien saada seksuaalivalistusta, vai ovatko he saaneet sitä jo liikaa? /ts

Juhannustanssit torstai, Kes 8 2006 

Aivan täydellisen ääniraidan kesäillalle on laatinut "levylasse" nimeltä Mekaanikko: Juhannustanssit (Klubitus.org). Harvemminpa Olavi Virralla metsään mennäänkään. /ts

Juhannustanssit

Linkkitrio tiistai, touko 16 2006 

Oletteko ikinä  miettineet, mitä ohkikulkijoiden mielessä pyörii? Simon Hoegsberg on:

Over a period of 3 months I stopped 150 strangers on the street and asked them what they were thinking about the second before I stopped them. Using a mic and a dictaphone I recorded what they told me, and took a picture of them. The Thought Project.

Tuleekohan rockdokumentista jotenkin parempi jos sen ohjaaja on antropologi?

Sam Dunn is a 30-year old anthropologist. He’s also a lifelong metal
fan. After years of studying diverse cultures, Sam turns his academic
eye a little closer to home and embarks on an epic journey into the
heart of heavy metal.
Metal: A Headbangers Journey.

Elokuvan traileri kyllä ainakin näytti ihan perustavaralta.

Vähän toisenlainen meininki on täällä: Vidéo Nostalgie Les vídeos des anées 60 et 70. Se oli ranskaa ja tarkoittaa, että sieltä saa tuutin täydeltä sensuellia huokailuiskelmää (via Überkuul). /ts

Musatuubi tiistai, Maa 14 2006 

Koska monet muutkin bloggaajat (ja varsinkin tämä, joka on koonnut 1960– sekä 70- ja  80-lukujen musiikkia) ovat linkanneet mielimusiikkiinsa YouTubessa niin tässä on oman elämäni soundtrackia. Siitä tuli nyt tällainen tummahkosävyisen glamourin valikoima:

The Clash – English Civil War (live)
The Cure – Boys don´t cry
Dead or alive – You Spin Me Round (Like a Record)

Depeche Mode – Policy of truth
Hanoi Rocks – Tragedy
The Jesus and Mary Chain – Happy when it rains
Kent – Kräm (så nära får ingen gå)
Lords Of The New Church – Dance with me
Manic Street Preachers – Motorcycle Emptiness
New Order- Blue Monday
Suede – Animal nitrate

/ts

Mun typo perjantai, Lok 21 2005 

Kirjoitusvirheille on aina selityksensä. Taannoin olin menossa entiseen pääkaupunkiimme Läntiselle Pitkäkadulle. Eniron karttahausta koitin hahmottaa osoitteen sijaintia, mutta parikin kertaa kirjoitin hakuriville "Läntinen Pitkätukka". Mietin aluksi mistä tuokin nyt tuli, mutta pian tajusin, että alitajunnassani kummitteli kuva turkulaisesta punapäästä, Tommi Läntisestä…

Vuosia sitten ihastuin radiosta kuulemaani J Karjalaisen kappaleeseen "Perinnemies", joka meni näin:


muistaako kukaan
muistaako kukaan sitä perinnemiestä
silloin Marjaniemessä

Veneen perässä retkotti alasti mies
veneen perässä istui se perinnemies
ja se vene oli verta puolillaan
silloin Marjaniemessä

/ts

Tätä kaivattiin sunnuntai, syys 4 2005 

Pohjannaula, tuo miesten Värttinä, on näköjään julkaissut uuden levyn nimeltään "Tätä kaikki kaipaa" pari päivää sitten. Siistiä, luulin olleeni muutama vuosi sitten Vanhalla bändin jonkinlaisella jäähyväiskeikalla, mutta onneksi luuloni osoittautui ennenaikaiseksi. Toivottavasti levy on parempi kuin sen esittelyteksti bändin nettisivuilla, "Don Huonojen perintöprinssi", vaikka toisaalta viittaus Mano Negraan kyllä kasaa odotuksia. /ts

Petestä räkään perjantai, syys 2 2005 

Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka. Jos olisi, Pete "Räkä" Malmin vuonna 1981 Johannan julkaisemasta artistin sukunimen mukaan nimetystä levystä olisi tullut myyntimenestys. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta onneksi Love Kustannus on julkaissut levyn uudelleen.

Levy on aika perinteistä poppia/rokkia, mutta ei suinkaan Suomi-sellaista, pikemminkin tulee mieleen ulkomaiset 70-luvun nimet. Levyn mukana tulevassa vihkosessa häntä verrataan Lou Reediin, Johnny Rotteniin, Bruce Springsteeniin, Rod Stewartiin ja Marc Bolaniin. Muun muassa.

Pete Malmillahan oli ennen soolouraansa legendaarinen Briard-yhtye Andy Mc Coyn kanssa. Muutenkin 70-luvun ja 80-luvun taite oli erittäin mielenkiintoista aikaa helsinkiläisessä pop-elämässä Kill Cityineen ja omituisine henkilöhahmoineen. Tätä aikaa kuvaa hienosti Clifetrsin biisi Hyvä Bore – "tsiigatkaa, joku heittää paskaa seinään, jotain tippuu, jotain tarttuu tapettiin" – jossa mainittiin tietysti Räkä Malmikin, jonka muistaakseni todettiin biisissä olevan Vanhalla pönttö sekaisin. Vai viitattiinkohan siinä Malmin pummauskykyihin… hmm. /ts

Kevyen musiikin historiaa hilpeästi maanantai, Elo 1 2005 

Taannoin Työpöydällä käsiteltiin peruskoulun Musiikki 5-6 musiikkikirjan mahtipontista esittelyä Sibeliuksesta. Kyseinen laulukirja tarjoaa pari muutakin helmeä. Selitys kuuluisan liverpoolilaisyhtyeen merkityksestä pop-musiikin historiassa on aika tyhjentävä:

Popmusiikki syntyi noin v. 1964, kun Beatlesit palasivat rhythm & bluesin pariin ja syntyi ns. "jee-jee-musiikkia".

Jee-jee? Soulmusiikin taustasta kerrottaessa ei n-sanan käytössä kainostella:

Soulmusiikki syntyi 1960-luvun puolivälissä. Se oli neekereiden omaa blues-, gospel-, r & b- sekä negrospirituaaliperinteeseeen pohjautuvaa musiikkia. Soul on ensimmäinen neekerimusiikin muoto, joka on hallinnut pop-markkinoita neekereiden termein.

Neekereiden termein? Tämä kirja oli siis käytössä vielä 20 vuotta sitten. Vanhoille koulukirjoille irvailu on tietenkin vähän halpaa huvia, mutta kaikkihan tiedämme että joskus historian oppikirjoissa faktat ovat olleet vähän vakavammin vääristyneitä. Muttta onneksi nykyisissä koulukirjoissa ei mitään vinoutumia ole…

Seuraava sivu »