Voiko humanisti olla giikki? tiistai, Hel 20 2007 

Sitä mietin kun kirjaan She´s Such a Geek – "Women write about science, technology & other nerdy stuff" – liittyen Inkling Magazine järjesti giikkityttöjen valokuvakilpailun, josta voi päätellä että giikeiksi itsensä lukevat teknisten ja luonnontieteellisten alojen ihmiset.

Geekkiähän käytetään nerdin eli nörtin "innokas tietokoneiden harrastaja" synonyyminä, mutta laajemmassa merkityksessä: "Erikoinen ja hieman hassu ihminen, jolla on jokin erityinen harrastus (usein tekniikkaan liittyvä). Negatiivinen ilmaisu, joka tarkoittaa lievästi epäsosiaalista mutta usein kuitenkin älykästä henkilöä. Positiivisempi ilmaisu kuin friikki." (lähde: Wikisanakirja http://fi.wiktionary.org/wiki/giikki)

Eli humanistit käyvät mainiosti giikeistä, miettikää vaikka jotain… arkeologeja! Hienoa tuossa giikki-ilmiössä on perinteisesti sosiaalisesti väheksyttyjen piirteiden kääntäminen eduksi ja vaikkapa seksikkyydeksi.

Laitetaan peliin myös mieskomeutta: Fredblomberg.com. Etsii muuten tyttöystävää… mutta kukakohan nuo kaikki kuvat on ottanut? /ts

Mainokset

Vuorovaikutteisuuksia sunnuntai, Tam 28 2007 

Kolumnisteillahan tapaa kirjoituksensa yhteydessä olla sähköpostiosoite yhteydenottoja varten. LA Timesin Joel Stein ei voisi vähempää välittää: "Here’s what my Internet-fearing editors have failed to understand: I don’t want to talk to you; I want to talk at you. A column is not my attempt to engage in a conversation with you. I have more than enough people to converse with. And I don’t listen to them either. That sound on the phone, Mom, is me typing." (Joel Stein: Have something to say? I don’t care. LA Times 2.1.2007)

Toisessa kolumnissa Joel kertoo käyneensä Second Lifessa ja kohdannessa kiinnostavia moraalisia ongelmia. Mutta toteaa kyllästyneensä SL:ään pian: "because it seemed to consist mainly of the two worst parts of real life: dealing with technology and meeting new people." (Joel Stein: Honey, we are just Avatars. LA Times 23.1.2007)

Right. Ja lisää näköjään tyypin kotisivuilta. Suomalaisten julkaisujen sivujen täyttäjiksi palkattujen kaikenkarvaisten "kolumnistien" veteleminen tähän yhteyteen lienee epäreilua, joten antaa olla. Ja oman elämän kolumnistejahan tässä itse kukin kuitenkin ollaan. /ts

Onksse kolmegee nyt hyödyllinen vai ei? keskiviikko, Tam 3 2007 

Se selviää tietysti tutkimalla – mutta vastaus riippuu siitä kuka kysyy ja keneltä:

Elisan kysely yrityspäättäjille ja edelläkävijöille:
Viestintämarkkinalain muutos huhtikuussa on innostanut suomalaiset siirtymään ennennäkemättömän nopeasti uusiin 3G-puhelimiin ja omaksumaan uusia sisältöpalveluita, Elisa hehkuttaa. Soprano selvitti suomalaisten yrityspäättäjien ja edelläkävijöiden 3G-käyttökokemuksia. Joka kolmannella vastaajalla on käytössään 3G-palvelut ja lähes kolmannes harkitsee hankkimista.
– Euroopan paalupaikalle on vielä matkaa, mutta suomalaiset ovat ennenkin innostuessaan tehneet pieniä ihmeitä. Olen varma, että 3G-palvelupaketeista tulee tämän joulun hittituote ja suosituimmat puhelinmallit saattavat loppua myymälöistä.
(Elisa: 3G:n käyttö muuttui rajusti, Digitoday 8.11.2006)

Viestintäviraston kysely kuluttajille ja yrityksille:
Huomattava osa kuluttajista ei pidä nykyisin tarjolla olevia mobiilidatapalveluja, kuten internetin ja sähköpostin käyttöä matkapuhelimella, kiinnostavina tai koe tarvetta niiden käytölle. Kytkykauppaliittymän oli hankkinut noin kymmenen prosenttia
haastatelluista. Yleisin syy kytkyliittymän hankintaan oli tarve saada
ominaisuuksiltaan hienompi puhelin, ja noin 30 prosenttia vastaajista
piti myös liittymän kokonaisedullisuutta ratkaisevana. Vajaa viidennes
kytkyliittymän hankkineista kertoi käyttävänsä matkapuhelimellaan
nykyisin enemmän internet- ja sähköpostipalveluja, mutta 67 prosentin
mukaan 3G-puhelin ei ole vaikuttanut mitenkään puhelimen
käyttötarkoituksiin.
(Viestintävirasto 27.12.2006)

Just joo.

Hilavitkutin-eliitti on siis hankkinut värkit viimeisen päälle ja hyödyntävät myös niiden mahdollisuudet. Edistyksellismielisimmät rahvaan edustajatkin tykkäävät ostaa halvalla hienon luurin mutta käyttävät niitä enimmäkseen soitteluun ja tekstailuun. Ensiksi mainitun tutkimuksen hehkutus on siis vielä vähintäänkin ennenaikaista. Ja jos tilanne jatkuu samankaltaisena niin ei hyvä hötky, sillä ymmärtääkseni 3g-puhelinten kytkykauppa sallittiin juuri siksi että kuluttajat saataisiin mobiilidatapalveluiden (onpa muuten vieraannuttava termi) käyttäjiksi. Ehkäpä joku kohta keksii sen koukun jolla kansa saadaan liimattua mobiilisisältöjen (onpa muuten tyhmä sana) pariin. Tai sitten ei. Onneksi ne on ihan muut kaverit jotka noita pääsee pähkäilemään. /ts 

Second Lifen museoskene keskiviikko, Mar 15 2006 

Parina päivänä olen tutustunut Second Lifeen. Kyseessä on verkossa sijaitseva virtuaalimaailma, jossa pelaaja voi elää haluamallaan tavalla. Kaikki kohteet ovat pelaajien itsensä rakentamia maalle jonka he ovat maailmaa hallinnoivalta Lindenlabilta ostaneet. Aikuisten Habbo Hotelli siis tai ainakin ajatuksena sinne päin. Toteutus onkin ihan toista.

En ole löytänyt Second Lifen mahdollisuuksista kuin murto-osan, enkä todennäköisesti pääsekään kuin raapaisemaan pintaa. Tähän asti olen lähinnä teleporttaillut itseäni ympäriinsä ja spatseeraillut siellä täällä sosiaalisia kontakteja vältellen. Toisaalta on varmasti liuta ihmisiä, jotka viettävät Second Lifessa enemmän aikaa kuin tässä ensimmäisessä ja jotka tuntevat pärjäävänsä paremmin siinä toisessa.

Mutta jos siis on mahdollisuus elää toista elämää, mitä silloin teen? Haaa, tietysti lähden luuhaamaan museoihin. Ensimmäinen kohde, Second Life History Museum (Slurl-linkki, joka pelin ladanneille johtaa suoraan kohteeseen) dokumentoi SL:n historiaa. Tai tarkoitus olisi; näyttelyä ei näemmä ole vähään aikaan kartutettu, ja muutenkin museon toiminta-ajatus on turhan sisäsiittoinen. Siirrymme International Spaceflight Museumiin, joka onkin laaja alue täynnänsä mm. avaruusaluksien malleja. Ja tietysti ohessa on museokauppa sekä sisäänkäynnin vieressä donation boxi.

Snapshot4_001

Varsinaisia oikeiden museoiden virtuaaliversioita en Second Lifesta löytänyt, sen sijaan IBM:llä on suunnitelmia Kiinan National Palace Museumin tuottamisesta Second Lifeen. (IBM gets a second life, InformationWeek 10.11.2006). Harmillisesti missasin Museums in Second Life -ryhmän tapaamisen, joka pidettiin viime kuussa edellämainitussa avaruuslentomuseossa…

Second Lifellä on nyt puolitoista miljoonaa käyttäjää ja määrä nousee huimaa vauhtia. Kyse ei ole pelkästään hypestä vaan oikeasti merkittävästä ilmiöstä, joka SL:stäkin raportoivan Tuhat sanaa -blogin Tuijan sanojen mukaan "alkaa kuulua jo digitaaliseen yleissivistykseen". Kannatta kokeilla: pelin voi ladata koneelleen verkosta eikä sen käyttämisestä tarvitse maksaa. Varoituksen sanana tosin se, että hahmon liikuttelu on välillä raivostuttavan hankalaa – varsinkin hitaammalla yhteydellä varustetulla koneella.

Eli todennäköisesti ennen pitkää voi vierailla suomalaisessakin museossa Second Lifessa – kuka haluaa olla ensimmäinen? Tai paljonkos ne saaret siellä nyt maksaisivatkaan… pääsis mukaan museonjohtajien kesäpäiville. ehkä /ts

Historiallinen päivä keskiviikko, Lok 18 2006 

Eilinen, 17.10.2006, oli historiallinen päivä. Briteissä järjestettiin kampanja One Day in History, jossa kerättiin ihmisten päiväkirjamerkintöjä päivän kulusta – ja mielellään jollain historiallisella viittauksella. Vastaukset tallennetaan British Libraryn Web Archiveen.

Make history with us on 17 October by taking part in the biggest blog in history.

’One Day in History’ is a one off opportunity for you to join in a mass blog for the national record. We want as many people as possible to record a ’blog’ diary which will be stored by the British Library as a historical record of our national life.

Write your diary here reflecting on how history itself impacted on your day – whether it just commuting through an historic environment, discussing family history or watching repeats on TV.

Merkintöjä voi lukea täältä. Sisällöltään One Day in History -kampanja muistuttaa SKS:n Suomalaisen päivä -projektia, josta kirjoitin tässä blogissa viime vuonna. Arkipäivän historian kokoaminen verkon avulla on toki tärkeää, mutta en kyllä tiedä, mikä brittien projektista tekee blogin? Verkkolomakkeelta se minusta näyttää. Ja että historian suurin blogi, no hösh vaan. En ihan tajua miksi merkinnät pitää tehdä tuonne projektisaitille, siis olisihan sen lisäksi voinut kerätä kyseiseltä päivältä merkintöjä myös oikeista blogeista? Sinänsä tähän History Matters -hankkeeseen pitäisi kyllä tutustua paremmin. /ts [via Past Thinking]

Visuaalista virittelyä keskiviikko, Lok 11 2006 

Väitetään, että Youtubesta löytyy mitä tahansa. Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi television viritysohjeita ei siellä ole. Tosin se olisi tietysti YLEn tuotannon luvatonta käyttöä. Visuaalisille hifistelijöille (miksiköhän heitä voisi kutsua?) kyllä löytyy stillinä television virityskuva. Kansainvälistä näkökulmaa aiheeseen saa Test Card Gallerysta. Muutama vuosi sittenhän taiteilija Panu Puolakka siirsi virityskuvan kankaalle ryijyksi (Kiasma-lehti 10/01). Kuulemma ryijyt ovat nykyään trendikkäitä, niin kai sitten. Varsinkin Youtube-ryijy vois olla aika hieno. /ts

Jotain tippuu, jotain tarttuu tapettiin sunnuntai, Kes 4 2006 

Lapset ja taide: Lasten galleria Ateneum
"Ateneumin uusi Lasten Galleria kutsuu sinut mukaan löytöretkelle kuvataiteen maailmaan. Näe, lue, tee itse, tallenna ja lähetä!"
Koitin piirtää Scherfbeckin Omakuvalle viikset, mutta pensseli oli sen verran paksu että meni vähän sotkuun. Sitä paitsi 13-vuotias Juho oli keksinyt saman idean.

Trendien haistelua etänä: Virtual Anthropology [Trendwatching]
"As consumers around the world pro-actively post, stream if not lead parts of their lives online, you (or your trend team) can now vicariously ’live’ amongst them, at home, at work, out on the streets."
No joo, mut olishan tuo virtuantroilu kyllä aika sairaan tylsää pidemmän päälle.

Maalaispuheesta: Grunt and Grumble. Why do men in the country talk that way? [Slate]
"Grunt and Grumble is the language of rural life, the patois of builders
and contractors, farmers and volunteer firefighters. It has the rhythms
of a David Mamet play. Sentences go unfinished, assumptions are made,
key words are savored, in a kind of incantation."

Aivan riemukas juttu. Tässä olisi vertailevan tutkimuksen paikka, olisikohan Maalaisella näkemystä asiaan?

Urautumisesta: Laufbahn [via überkuul]
"The installation LAUFBAHN™ faces you with the experience of the
precarious development on todays job market.Take the bent cross-country
skies and go for a ride on the concrete track. However, the tracks only
let you go in circles…."

Viesti on selkeä. Kukaan ei ilmeisesti kertonut sitä Verlan Marialle, joka
"punnitsi yli puoli vuosisataa pahvia samassa lajittelusalin työpisteessä. Pari askelta vasemmalle, pahvi kuivaamosta tulleiden kasasta punnitukseen. Pari askelta oikealle, punnittu pahvi omaan pinoonsa. Tämä Marian yksivakainen askelkuvio jätti hänen jalanjälkensä lajittelusalin jykevään puulattiaan punnituspaikan kohdalle."  /ts

Wowi2

Saavutettavampia karttoja ja maalauksia perjantai, Huh 28 2006 

Erilaiset karttasovellukset ovat vyöryneet verkkosivuille viime aikoina, esimerkkinä vaikkapa tällä viikolla julkistettu Kulttuurisillat, jossa on esitetty Helsingin Laajalahden ja Seurasaarenselän kulttuuri- ja maisemakohteet. Karttahan on erittäin luonteva ja havainnollinen tapa kuvata asioita verkkopalveluissa, ja paikkatiedon lisääminen mihin tahansa objekteihin lisää niiden käyttömahdollisuuksia.

Seuraavaksi karttakäyttöliittymistä tulee tietenkin mieleen, onko niiden käyttö riittävän helppoa tai edes mahdollista erilaisille käyttäjille ja kuinka ne toimivat eri koneissa? Ja lopulta, mitä lisäarvoa niillä oikeastaan saavutetaan?

A List Apartissa julkaistu artikkeli A More accessible map tarttuu tähän ongelmaan:

"Nifty web maps powered by Google and Yahoo! APIs are all the rage. And rage is what a visually impaired user may feel when trying to use them. Is there a way to make beautiful web maps accessible? In a word, yes."

Artikkelin ehdotus perustuu siihen, että kartan lähtökohtana on tekstimuotoinen tieto, jonka ympärille rakennetaan visuaalinen kartta css-muotoiluilla. Lopputulos näyttää tältä. Tämäkään ei tietysti kaikille käyttäjille ole paras vaihtoehto, eikä välttämättä vastaa niitä suuria odotuksia, joita webbikartoille asetetaan. Mutta käyttökelpoinen ratkaisu tyypillisessä tilanteessa kun halutaan "sellainen klikattava kartta josta näkee tietoa ja pääsee sitten sinne sivuille". Mineen tuommosia osaa tehdä, toivottavasti joku tutustuu.

Tätä asiaa sivuten: Tate Modernin
i-Map: The Everyday Transformed
sivusto palkittiin brittiläisellä Jodi Award for Excellencella:

"This site does what seems impossible to many people, by making modern
art (and its key concepts) accessible to blind and partially sighted
people. It is one of the few to describe collections for visually
impaired people. — The site
is already the world leader in making online collections accessible to
blind and partially sighted people."

Sivustolla esitellään maalauksia, ei kokonaisuuksina, vaan pala palalta äänimuotoisen selostuksen kera. Lähestymistapa on erittäin antoisa. Kansatieteilijä suosittelee, myös teosten arkipäivä-teeman vuoksi. Esimerkkinä olkoon vaikka Francis Picabian The Handsome Pork Butcher. /ts

Mac-miehen tuskaa lauantai, Huh 22 2006 

Minä en ole mikään tietokonemies, paitsi ehkä jonkunlainen mac-mies. Viime aikoinahan Applen tuotteet ovat iPodien siivellä kansanomaistuneet, Markantalostakin saa nykyään Applen soittimia ja tietokoneita. Omppulaitteet valuvat hiljalleen rahvaankin piiriin, Gesunkenes Kulturgut tai sinne päin. Ainakin melkein. Kodin kuvalehdessä 2.3.2006 myyttinen mäkkimies vielä esiintyi läppäreistä kertovassa jutussa otsikolla Mäkkimies haluaa laatua, jossa kerrottiin, että "Applen Mac-tietokoneita käyttävät ihmiset ovat oma rotunsa." Ja niin edelleen.

Toisaalta Applet kantavat statuslaitteen leimaa, toisaalta laitetesteissä (esimerkiksi Mikrobitin 4/06 Edulliset kannettavat -vertailu) niiden valtiksi on paljastunut nimenomaan helppous ja käyttäjäystävällisyys. Koko kansan koneita siis. Mutta onhan niissä omat omi(tui/nai)suutensa. Tämän miehen tilitys pani kyllä naurattamaan. /ts

Millainen meiliosoite, sellainen isäntä… keskiviikko, Huh 5 2006 

Yltiöstadilaisen ukkini vakiopuuhaa autoliikenteessä 80-luvulla oli toitottaa torvea ja heristää nyrkkiä erityisesti sellaisille ajoneuvoille, joiden rekisterikilpi alkoi U-kirjaimella. Samalla hän toivotti kuskit takaisin Espoon ”saunapoluille” pois pääkaupungin kaduilta tukkimasta liikennettä…sekä jaksoi vaahdota kanssamatkustajille samasta asiasta. Itse olen syntynyt Espoossa. Tilanne muuttui entistä pahemmaksi muuttaessani Mikkeliin M-kilpien sekaan. Nykyisin rekisterikilvet taidetaan arpoa jotenkin, eikä erotteluja voi tehdä. Toisaalta vaikkapa puskuritarrat ja karvanopat kertovat kuskista jotain.

Yläasteella oli tarkka asia, kumpaan korvaan laitettiin korvakoru leimautumisten pelossa, samoin erilaiset bändipaidat viestivät muille lapsille kantajansa persoonasta – jo pitkän matkan päästä. Itse diggailin hevareiden keskellä esimerkiksi Kajagoogoota. Sen todistavat vanhat valokuvat. Armeija-aika oli erityisen aktiivista ”merkkien” lukuaikaa – näin myös aika ennen armeijaa. Itsekin sain kuulla varusmiehiltä kommentteja sivariudesta, vaikka palvelukseenastumismääräys kummitteli kotona tallessa. Syynä oli hieman tavanomaista pidempi tukka.

Eräs uusi tapa tehdä päätelmiä vieraasta henkilöstä, joka ei edellytä edes kasvokkain kohtaamista, on sähköpostiosoitteen perusteella suoritettava pikatulkitseminen. Työkaverini teki tarkkoja havaintoja menneisyyden luokkakavereista kun koko luokalle lähetetyn sähköpostin osoitekenttä oli julkinen. Firman nimen, vaikkapa @nokia.com ja opiskelupaikan, esimerkiksi perinteinen @helsinki.fi lisäksi kuulemma myös muut palveluntarjoajat kertovat monia asioita käyttäjästään. @kolumbus.fi tunnetaan ahkerien tietokoneenkäyttäjien parissa kunnollisten porvariperheiden osoitteena. @pp.inet.fi antaa vaikutteen mahdollisesta ikäihmisestä koneenkäyttäjänä. @hotmail.com tunnetaan taas anonyyminä hämäräpalvelimena treffailijoille, samoin kuulemma @suomi24.fi. Ultimaattiset nörtit voi helposti taas tunnistaa postiosoitteesta @iki.fi… Tunnenpa eräänkin pikkupojan, jolla oli oma ”ikiosoite” jo muutaman viikon ikäisenä nassikkana. Tuskin ketään yllättää se, että pienokaisen vanhemmat ovat aktiivisia tietokoneihmisiä.

MT

Seuraava sivu »