Kevät ja matkustaminen ovat meidän perheessämme kuuluneet usein yhteen. Niin myös tänä vuonna, vaikka edellisten vuosien kokemukset osoittavat, että kevätsää voi olla mannermaallakin julma.

Samaan tapaan kuin arvostan kevättä kesää enemmän, nautin myös matkan suunnittelusta ja matkanteosta melkein yhtä paljon kuin perilläolosta. Matkakirjallisuutta olen kuitenkin lukenut harmillisen vähän. Jokin aika sitten luin mielenkiinnolla Heikki Aittokosken kevyesti kirjoitetun, mutta moneen suuntaan ulottuvan Eurooppaan raiteelta 4 (kirjan arvostelu 29.10.2004, HS), jossa kirjoittaja tekee matkan Winston Churchillin hahmotteleman, Puolan Szczecinistä Italian Triesteen ulottuvan rautaesiripun halki.

Aittokoski tekee matkan tietysti junalla, mikään muu ei tulisikaan kyseeseen, ja kohottaa junamatkailun kaikkien muiden matkustusmuotojen yläpuolelle. Olen täysin samaa mieltä. Sitä paitsi näinä halpalentoyhtiöiden ja paranoidien turvatarkastusten aikana päivinä junamatkailu alkaa olla ylellisyyttä, johon tosin yhä harvemmilla tuntuu olevan varaa – joko rahan tai ajan puolesta.

Vielä. Lähivuosina ilmastonmuutoksen hidastamistoimenpiteet iskevät erityisesti lentomatkailuun. Esimerkiksi 400% ympäristöveron lätkäisy lentolipun hinnan päälle rajoittaisi tehokkaasti turhaa lentelyä mutta mahdollistaisi sen niille, joille se on välttämätöntä.

Massaturistit ja sesonkihipit eivät enää pääse Aasian rannoille eivätkä kauppasaksat törmäile toisiinsa Euroopan lentokentillä. Palataan muutaman vuosikymmen takaista aikaa muistuttaneeseen tilanteeseen.

Lomamatkailussa kotimaan ja Itämeren alueen matkailu kasvaa. Suurin muutos tapahtuu siinä, että Karjalan kannas ja Laatokan rannat alkavat täyttyä suomalaisista lomareservaateista. Ja mikä olisi parempi vaihtoehto loma-asunnolle kuin romanttinen datsha muutaman kymmenen kilometrin päässä Pietarin miljoonakaupungista? Sinne pääsee yhtä nopeasti Helsingistä kuin Keski-Suomen perukoille, mutta iänikuisen saunaillan sijaan voi käväistä vaikka teatterissa.

EU-asioiden kanssa puurtavien virkamiesten ei ole enää järkevää tehdä päivän pistokeikkoja Brysseliin, vaan reissu tehdään joko junalla Ruotsin halki tai laiva-juna -yhdistelmällä Itämeren poikki. Matka kestää kaikkinensa lähes viikon verran, mutta sen aikana on mahdollista tehdä töitä sekä ennen kaikkea istua ravintolavaunussa, viihtyä, keskustella ja verkostoitua kollegoiden sekä muiden alojen EU-asiantuntijoiden kanssa.

No, vielä tänä keväänä hoidetaan sekä hupi- että työmatkat oman talouden ja aikataulujen sekä valtion matkustussäännön (”niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin huomioon ottaen virkamatkan ja asianomaisen hoidettavaksi määrättyjen tehtävien tarkoituksenmukaisen ja turvallisen suorittamisen on mahdollista”) puitteissa – eli ilmateitse.

Saa muuten vinkata, jos tiedätte hyviä Hollantia tai Islantia koskevaa matkakirjoja. Enkä nyt tässä yhteydessä malta olla mainostamatta kaikille Barcelonaan suuntaaville matkaopasta Mondo Barcelona, joka onnistuu raapaisemaan kaupunkia ja sen olemusta tyypillistä matkaopasta syvemmälle. /ts

Advertisements