Tolppapäiväkirjoja keskiviikko, Huh 25 2007 

Viivi ruoti päiväkirjojen ja blogien vastakkainasettelua; näkökulma oli minulle uusi, yleensä bloggaajat ovat taittaneet peistä niiden (oletetuista) yhtäläisyyksistä. En kyllä muutenkaan ole päiväkirjoihin perehtynyt, saati sellaisia kirjoittanut. Paitsi armeijassa. Kyllä. Tai se oli kyllä mielestäni lähempänä bloggaamista kuin päiväkirjan kirjoittamista. Jos siis blogina pidetään yhden tai useamman kirjoittajan päiväkirjamaista asioiden kirjaamista, jolle on tyypillistä julkisuus sekä mahdollisuus aikaisempien merkintöjen kommentointi eikä välitetä siitä, millä välineellä tuo manööveri tehdään niin silloin olen tosiaan bloggannut jo reilu kymmenen vuotta sitten.

Kyseessä oli tolppapäiväkirja, jota mevana eli merivalvojana palvellessani kirjoitin Orrengrundin tolpassa eli tähystysasemassa. Minkä vuoksi tolpassa oltiin, sitä ei tiedä kukaan eikä se ole olennaista. Tolpassa päivystettiin ympäri vuorokauden juoksevissa vuoroissa ja yksi virallinen tehtävä oli kirjata muistikirjaan Loviisan satamaan saapuvien ja sieltä lähtevien laivojen nimiä ja kellonaikoja. Se ei tosin ole olennaista tässä. Tuon lisäksi oli nimittäin toinen muistivihko, karnevalistinen ja sosiaalinen versio lokikirjasta tai sotapäiväkirjasta. Huomattavasti härömpi vain.

Tolppapäiväkirja sisälsi kulloinkin vuorossa olleen mevan merkintöjä mielessä pyörivistä asioista, jotka useimmiten liittyivät asepalvelukselle ominaiseen seksuaalis-väkivaltaiseen turhautumiseen. Ja jutun juju oli se, että edellisten kirjoittajien juttuja luettiin innolla sekä mahdollisesti jatkettiin omassa merkinnässä samoista teemoista.

Tolppapäiväkirjan kirjoittaminen oli kiellettyä. Niitä ei siis virallisesti ollut olemassa, ja niille jouduttiinkin tolpassa keksimään piiloja tai kätkemään vaatteiden sisään, jotta aika ajoin tolppaa tarkastamaan kiivennyt upseeri ei niitä olisi löytänyt. Kun aamuja alkoi olla vähän, jaettiin päiväkirjat mevojen kesken. Minullakin oli yksi vihko, mutta se on väliaikaisesti hukassa. Kun se löytyy, voisin tehdä militäärietnologisen kulttuuriteon ja skannata otteita verkkoon. Ongelmia voi tosin olla tekijänoikeudessa ja henkilösuojassa. /ts

Vähän matkailusta sunnuntai, Huh 15 2007 

Kevät ja matkustaminen ovat meidän perheessämme kuuluneet usein yhteen. Niin myös tänä vuonna, vaikka edellisten vuosien kokemukset osoittavat, että kevätsää voi olla mannermaallakin julma.

Samaan tapaan kuin arvostan kevättä kesää enemmän, nautin myös matkan suunnittelusta ja matkanteosta melkein yhtä paljon kuin perilläolosta. Matkakirjallisuutta olen kuitenkin lukenut harmillisen vähän. Jokin aika sitten luin mielenkiinnolla Heikki Aittokosken kevyesti kirjoitetun, mutta moneen suuntaan ulottuvan Eurooppaan raiteelta 4 (kirjan arvostelu 29.10.2004, HS), jossa kirjoittaja tekee matkan Winston Churchillin hahmotteleman, Puolan Szczecinistä Italian Triesteen ulottuvan rautaesiripun halki.

Aittokoski tekee matkan tietysti junalla, mikään muu ei tulisikaan kyseeseen, ja kohottaa junamatkailun kaikkien muiden matkustusmuotojen yläpuolelle. Olen täysin samaa mieltä. Sitä paitsi näinä halpalentoyhtiöiden ja paranoidien turvatarkastusten aikana päivinä junamatkailu alkaa olla ylellisyyttä, johon tosin yhä harvemmilla tuntuu olevan varaa – joko rahan tai ajan puolesta.

Vielä. Lähivuosina ilmastonmuutoksen hidastamistoimenpiteet iskevät erityisesti lentomatkailuun. Esimerkiksi 400% ympäristöveron lätkäisy lentolipun hinnan päälle rajoittaisi tehokkaasti turhaa lentelyä mutta mahdollistaisi sen niille, joille se on välttämätöntä.

Massaturistit ja sesonkihipit eivät enää pääse Aasian rannoille eivätkä kauppasaksat törmäile toisiinsa Euroopan lentokentillä. Palataan muutaman vuosikymmen takaista aikaa muistuttaneeseen tilanteeseen.

Lomamatkailussa kotimaan ja Itämeren alueen matkailu kasvaa. Suurin muutos tapahtuu siinä, että Karjalan kannas ja Laatokan rannat alkavat täyttyä suomalaisista lomareservaateista. Ja mikä olisi parempi vaihtoehto loma-asunnolle kuin romanttinen datsha muutaman kymmenen kilometrin päässä Pietarin miljoonakaupungista? Sinne pääsee yhtä nopeasti Helsingistä kuin Keski-Suomen perukoille, mutta iänikuisen saunaillan sijaan voi käväistä vaikka teatterissa.

EU-asioiden kanssa puurtavien virkamiesten ei ole enää järkevää tehdä päivän pistokeikkoja Brysseliin, vaan reissu tehdään joko junalla Ruotsin halki tai laiva-juna -yhdistelmällä Itämeren poikki. Matka kestää kaikkinensa lähes viikon verran, mutta sen aikana on mahdollista tehdä töitä sekä ennen kaikkea istua ravintolavaunussa, viihtyä, keskustella ja verkostoitua kollegoiden sekä muiden alojen EU-asiantuntijoiden kanssa.

No, vielä tänä keväänä hoidetaan sekä hupi- että työmatkat oman talouden ja aikataulujen sekä valtion matkustussäännön (”niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin huomioon ottaen virkamatkan ja asianomaisen hoidettavaksi määrättyjen tehtävien tarkoituksenmukaisen ja turvallisen suorittamisen on mahdollista”) puitteissa – eli ilmateitse.

Saa muuten vinkata, jos tiedätte hyviä Hollantia tai Islantia koskevaa matkakirjoja. Enkä nyt tässä yhteydessä malta olla mainostamatta kaikille Barcelonaan suuntaaville matkaopasta Mondo Barcelona, joka onnistuu raapaisemaan kaupunkia ja sen olemusta tyypillistä matkaopasta syvemmälle. /ts

Kansatieteilijän omakuva bloggausvuosilta perjantai, Huh 13 2007 

Kasablogissa oli haaste etenkin niille bloggareille, jotka mieluummin esiintyvät blogissaan tunnistamattomina. Tehtävänä on siis jollain simppelillä, Paintin kaltaisella ohjelmalla piirtää omakuva viidessä minuutissa. Vaikka noin:

omakuva.gif

Ehkä siinä on jotain tunnistettavaa. Oikeasti korvani ovat kyllä suht samankokoiset. Nyt mä kyllä lähden keräilemään ostoslistoja marketista. /ts

Aavasaksan lentomäki keskiviikko, Huh 11 2007 

Juhannusyö Aavasaksalla – Yötön yö kansallismaisemassa. Elokuva 1946, YLE:n Elävä arkisto.

Disco: Ilkeitä asioita. Musiikkivideo, Finn Andersson,2000. YT.

Aavasaksan lentomäkihankkeen esittely. Video Ylitornion kunnan verkkosivuilla 2007.

/ts

Antropologi-dokumentteja Tuubissa maanantai, Huh 9 2007 

Youtubesta voi katsoa muutakin kuin musiikkivideoita; esimerkiksi BBC:n tuottamia dokumentteja kuuluisista antropologeista (BBC Anthropology Season, 2006):

Tom Harrisson – The Barefoot Anthropologist

Anthropology has always attracted more than its fair share of larger-than-life characters, and Tom Harrisson was one of the very largest.

Tales From The Jungle – Malinowski And The Trobriand Islanders

This film examines the work of Bronislaw Malinowski, often revered as the founding father of modern anthropology.

Tales From The Jungle – Carlos Castaneda And The Shaman

Carlos Castaneda rose to fame after the publication of his book, The Teachings Of Don Juan.

Tales From The Jungle – Margaret Mead And The Samoans

Exploring the work of Margaret Mead, this film investigates the 12 months Mead spent with the Samoans in the Twenties.

First Contact

Adventurous and high-paying tourists are being offered the chance to make ”first contact” with some of the world’s last remaining uncontacted tribes.

Via Savageminds, jossa myös terävää mielipiteenvaihtoa rainojen tasosta. Ihan kelvollisilta ne näin puolimaallikon silmin äkkiseltään vilaisten vaikuttivat. /ts

Virpomista aprillipäivänä sunnuntai, Huh 1 2007 

Palmusunnuntai ja aprillipäivä osuivat tänä vuonna samaksi päiväksi. Lietolaisten suusta onkin kerätty arkistoon kansanviisaus ”Joulu on aikanans ja juhannus on paikallans, mutta helluntai heittelee ja pääsiäinen paiskelee”.

Omissa muistoissa aika jolloin joko virvotaan tai yritetään pilailla aprillipäivän hengessä, ajoittuvat sohjoiseen ja jäiseen aikaan. Nykyisen ilmastonmuutoksen aikaan vuotuiskierron noteeraa kaupunkilaisena parhaiten sanomalehdistä ja muista tiedotusvälineistä – blogeistakin. Itse havahdun vuosittain vuotuiskiertoon liittyviin déjà vu -hetkiin, joita on sekä hyviä että huonoja. Yksi huonoista entiselämyksistä on lehtijuttu ravintolasta (yleensä Klippan tai Palace), jossa syödään ravustuskauden ensimmäiset ravut. Rapujuhlat ovat tietysti juhlista hauskimpia, mutta merkitsevät myös masentavan syksyn alkua. Positiivinen entiselämys on viime vuosina ollut maininta polkupyöräkorjaamoiden ruuhkaantumisesta. Se aika on nyt. Biisin sanoin: ”Neiti kevät on tullut kaupunkiin.”

Oma fillarini on jo huollossa käynyt ja Helsinkiä on ajeltu ristiin ja rastiin. Kaupungissa kuljettujen reittin pituudet ovat usein läsnä keskusteluissa. Näitä voi nykyisin mittailla loistavan verkkopalvelun avulla http://ptp.hel.fi/ulkoilukartta/ Siitä selviää muutaman metrin tarkkuudella työmatkan mitta tai kuinka monta metriä on käveltävä kun kiertää Töölönlahden.

MT