Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla kirjoitettiin sunnuntaina (Esa Mäkinen: Jatkuvasta muutoksesta tuli toimiston arkea) erilaisista toimistotilaratkaisuista, joissa kuvastuu työnteon muutokset ja trendit. Kansatieteen tutkimuskohteisiin kuuluu työskentelyolosuhteet ja työkalut, mutten oikeastaan tiedä, kuinka paljon nykyajan toimistotiloja on tutkittu tieteenalamme näkökulmasta. Herkullisia teemoja  kyllä löytyisi.

Työhuoneen sisustuksessa näkyy esimerkiksi työsuhteen pituus ja laatu: pätkätyöläisen tarkoituksenmukaisesti kalustettu ja vähäisesti koristeltu työhuone kuvastaa keskeneräisyyttä ja epävarmuutta siinä kun vakituisessa työsuhteessa olevan työtiloissa jatkuvuus näkyy kirjahyllyssä vuosiluvuin merkityin mapein ja sekä vuosien mittaan kartutetuin käsikirjastoin. Huonetta on sisustettu ajatuksella tauluin, huonekasvein, jopa matoin. Suuri ja hyvässä paikassa konttoria sijaitseva työhuone voi myös olla statussymboli.

Avokonttori on luonteeltaan demokraattisempi, joskin sen luoma mielikuva tehokkuudesta ja läpinäkyvyydestä lienee osittain pelkkää mielikuvaa. Tosiasia on kuitenkin, että yhä harvempaan uuteen toimitilaan rakennetaan omia työhuoneita. Erilaisten ratkaisujen eduista ja haitoista keskustellaan yhä vaan, vertailevaa tutkimusta pääsevät tekemään ainakin Opetushallituksessa – yhdessä Suomen komeimmista virastotaloista – työskentelevät, jotka talon peruskorjauksen jälkeen pääsevät avokonttoriin (HS: 20.12.2006: Helsingin rumin talo korjataan kaunottareksi).

Hauskoja välähdyksiä konttorisustamisen historiasta voi katsoa Martelan 60-vuotisverkkonäyttelyssä.

Koppi- tai maisemakonttori, työpaikka- tai sähköpostihuumori piristää varmasti! /ts

 

Mainokset