Kjell Westö on odotetusti tämän vuoden Finlandia-palkinnon saaja teoksellaan Missä kuljimme kerran. Uusi kirja ei ole vielä kulkenut käsiini, mutta odotukset ovat kovia Westön edellisten paksujen romaanien johdosta. Westön tyylilaji, jossa seurataan pitkän jakson ajan samaa tai samoja henkilöitä viehättää ainakin allekirjoittanutta kansatieteilijää. Leijat Helsingin yllä -elokuvastakin täytyy tässä sanoa sen verran, että ainakin musiikki siinä toimii kiitettävästi ajankuvana. Westön edustamaan genreen – jonka onnistunut toteuttaminen elokuvallisin keinoin on hankalaa – voi lukea ainakin Täällä pohjantähden alla -trilogian ja sarjakuvien puolelta Mämmilän.

Toinen iloinen uutinen kirjallisuuden saralta onkin Mämmilän paluu Suomen Kuvalehden sivuille. Olen jo pitkään odottanut törmääväni akateemisiin tutkimuksiin Mämmilästä? Helkasta olen kuitenkin löytänyt ainoastaan yhden tutkielman Mämmilän hahmojen käyttämän kielen analyysistä. Kenties joku kansatieteilijä vielä tulevaisuudessa ottaa albumit työn alle.

Tietyt tahot väittävät Mauri Kunnaksen Koiramäki-albumin antavan riittävät tiedot kansatieteen approbaturia varten. Itse väitän Mämmilän lukemisen helpottavan ainakin yhteiskuntahistorian eräiden Suomeen liittyvien opiskeltavien kokonaisuuksien omaksumista.

MT

Mainokset