Parina päivänä olen tutustunut Second Lifeen. Kyseessä on verkossa sijaitseva virtuaalimaailma, jossa pelaaja voi elää haluamallaan tavalla. Kaikki kohteet ovat pelaajien itsensä rakentamia maalle jonka he ovat maailmaa hallinnoivalta Lindenlabilta ostaneet. Aikuisten Habbo Hotelli siis tai ainakin ajatuksena sinne päin. Toteutus onkin ihan toista.

En ole löytänyt Second Lifen mahdollisuuksista kuin murto-osan, enkä todennäköisesti pääsekään kuin raapaisemaan pintaa. Tähän asti olen lähinnä teleporttaillut itseäni ympäriinsä ja spatseeraillut siellä täällä sosiaalisia kontakteja vältellen. Toisaalta on varmasti liuta ihmisiä, jotka viettävät Second Lifessa enemmän aikaa kuin tässä ensimmäisessä ja jotka tuntevat pärjäävänsä paremmin siinä toisessa.

Mutta jos siis on mahdollisuus elää toista elämää, mitä silloin teen? Haaa, tietysti lähden luuhaamaan museoihin. Ensimmäinen kohde, Second Life History Museum (Slurl-linkki, joka pelin ladanneille johtaa suoraan kohteeseen) dokumentoi SL:n historiaa. Tai tarkoitus olisi; näyttelyä ei näemmä ole vähään aikaan kartutettu, ja muutenkin museon toiminta-ajatus on turhan sisäsiittoinen. Siirrymme International Spaceflight Museumiin, joka onkin laaja alue täynnänsä mm. avaruusaluksien malleja. Ja tietysti ohessa on museokauppa sekä sisäänkäynnin vieressä donation boxi.

Snapshot4_001

Varsinaisia oikeiden museoiden virtuaaliversioita en Second Lifesta löytänyt, sen sijaan IBM:llä on suunnitelmia Kiinan National Palace Museumin tuottamisesta Second Lifeen. (IBM gets a second life, InformationWeek 10.11.2006). Harmillisesti missasin Museums in Second Life -ryhmän tapaamisen, joka pidettiin viime kuussa edellämainitussa avaruuslentomuseossa…

Second Lifellä on nyt puolitoista miljoonaa käyttäjää ja määrä nousee huimaa vauhtia. Kyse ei ole pelkästään hypestä vaan oikeasti merkittävästä ilmiöstä, joka SL:stäkin raportoivan Tuhat sanaa -blogin Tuijan sanojen mukaan "alkaa kuulua jo digitaaliseen yleissivistykseen". Kannatta kokeilla: pelin voi ladata koneelleen verkosta eikä sen käyttämisestä tarvitse maksaa. Varoituksen sanana tosin se, että hahmon liikuttelu on välillä raivostuttavan hankalaa – varsinkin hitaammalla yhteydellä varustetulla koneella.

Eli todennäköisesti ennen pitkää voi vierailla suomalaisessakin museossa Second Lifessa – kuka haluaa olla ensimmäinen? Tai paljonkos ne saaret siellä nyt maksaisivatkaan… pääsis mukaan museonjohtajien kesäpäiville. ehkä /ts

Mainokset