Savage Minds -ryhmäblogissa bloggaa muuan Thomas Strong, vieraileva luennoitsija Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineessa. Strongin kirjoitukset keskittyvät tiedemaailmaan, mutta tekee hän tietysti huomioita myös uudesta asuinympäristöstään. Mikä meitä tietysti kiinnostaa. Ja lukekaas mitä Strong kirjoittaa Tapiolasta:

I have lived in Tapiola for less than a month. And far from a modernist
dystopia, the place seems like Le Corbusier’s Valhalla. Families roam
clean and crisp public squares pushing distinctively Finnish
super-strollers (most are equipped with huge wheels, the better for
pushing through snow I’m told): SUVs for babies. Clusters of
intelligently designed apartment buildings are seperated by birch glens
and walking paths. Public buses, bikes, pedestrians, and cars co-exist.
The overall impression is youthful, fair-skinned, orderly, and pleasant.

Oho. Elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta Espoossa asuneena hämmästyin, tuoltako Tapiola oikeasti jonkun mielestä edelleen vaikuttaa? Olin luullut, että vallalla olevan (arkkitehti)mielipiteen mukaan Tapiolan tähtihetket jäivät 1960-luvulle ja että myyttinen mallikaupunki olisi menetetty.

Minulla ei ikinä ole ollut mitään mielipidettä Tapiolasta, ja sen vuoksi en ole ymmärtänyt siihen liittyviä intohimoja. Selitys ristiriitaan on yksinkertainen: olen katsonut Tapiolaa aina väärästä suunnasta. Valokuvissahan se esitetään aina idästä päin, jolloin etualalla näkyy meri, keskellä valkeita kerrostaloja nurmikenttien lomassa ja taustalla sitten liikekeskus Keskustorneineen. Arvovieraat ja turistit tietysti lähestyvät Tapiolaa aina Helsingistä päin, jolloin saapuminen puutarhakaupunkiin noudattaa klassista kuvaa.

Ja minä kun olen aina tullut Tapiolaan lännestä: espoolaisen paikallisbussin kuljettamana olen tullut Merituulentietä, jäänyt Sampokujalle ja tuota tapiolalaisnuorison viikonlopunhajuista Asematunnelinvastinetta noussut portaita ja tunneleita myöten liikekeskukseen. Eli olen lähestynyt asiaa sen vierestä, mikä on vääristänyt saamaani kuvaa.

Hämmentävin, mutta ehkä osuvin luonnehdinta on vaimoni Tapiolan ensivisiitillään Keskusaltaan luona lausuma mielikuva sosialistisesta utopiakaupungista. Moinen ei ollut tullut itselleni mieleen, mutta lievästi epätodellista ja kulissimaista modernistista maisemaa katsoessa vertaus piti täysin paikkansa. Sehän itse asiassa on lähellä alkuperäistä Tapiolan ideaa – ja myös Strongin ensivaikutelmia. Ehkä Tapiola sittenkin on myyttinsä mukainen? /ts

Mainokset