Stalinin kirkko lauantai, syys 30 2006 

"Excuse me, can you tell me where is the Stalin church?" kyseli turistityttö taannoin Töölössä. Siis tarkoitatko tosiaan Stalin church, kyselin, joo-o, oli sovittu treffitkin sinne. Tyhjää löi; Rock church oli lähin kirkko niillä main – ilmassa oli pahemmanlaatuisen väärinkäsityksen tuntua.

Sinänsä sääli, ettei Stalin ollut innostunut kirkoista – kokonainen kirkkoarkkitehtuurin haara jäi syntymättä. Varmaan Stalinin kirkot olisivat näyttäneet vähän tältä:

Palackin
(Stalinin hampaana tunnettu Varsovan kulttuuripalatsi)

Olisi se vaan komea Töölönlahdella, tuommoinen. /ts

Mainokset

En finne igen, vai? lauantai, syys 23 2006 

Käväistessäni pitkästä aikaa entisessä opinahjossani kuulin, että Göteborgin yliopistossa oli juuri valmistunut mielenkiintoinen tutkimus. Ja kyllä vaan: Marja Ågrenin väitöskirja "Är du finsk, eller…?" suomalaistaustaisten elämästä Ruotsissa tarkastettiin viime perjantaina:

Vad betyder finsk bakgrund? Hur är det att gå i en skolklass med beteckningen "Fi"? Vem säger att finnar slåss med kniv och dricker vodka? Vad innebär invandrarstatus? Och vad skall man med det finska till? Marja Ågren undersöker i sin avhandling hur det är att växa upp och leva med finsk bakgrund i Sverige.
(Göteborgin yliopiston uutinen 13.9.2006: Kan man heta Pirkko och kalla sig svensk?)

Ågrenin väitöskirja kuuluu samaan tutkimushankkeeseen, jossa on aikaisemmin julkaistu Hanna Snellmanin tutkimus Sallan suurin kylä – Göteborg. Snellman tutki Lapista muuttaneita siirtolaisia ja heidän suhdettaan entiseen ja uuteen kotiseutuun, Ågrenilla tutkimuskohteena ovat heidän lapsensa – eli se porukka, johon Kentinkin kolme jäsentä kuuluvat.

Lähes puoli miljoonaa suomalaistaustaista Ruotsissa on hurja määrä ihmisiä, mutta heidän kulttuurinsa on tähän asti huonosti tunnistettu ja tallennettu. Meillä Suomessa olisi vielä mahdollisuus olla tekemättä samaa virhettä tänne tulleiden maahanmuuttajien kulttuurien kanssa… /ts

Antropologi Tapiolassa perjantai, syys 15 2006 

Savage Minds -ryhmäblogissa bloggaa muuan Thomas Strong, vieraileva luennoitsija Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian oppiaineessa. Strongin kirjoitukset keskittyvät tiedemaailmaan, mutta tekee hän tietysti huomioita myös uudesta asuinympäristöstään. Mikä meitä tietysti kiinnostaa. Ja lukekaas mitä Strong kirjoittaa Tapiolasta:

I have lived in Tapiola for less than a month. And far from a modernist
dystopia, the place seems like Le Corbusier’s Valhalla. Families roam
clean and crisp public squares pushing distinctively Finnish
super-strollers (most are equipped with huge wheels, the better for
pushing through snow I’m told): SUVs for babies. Clusters of
intelligently designed apartment buildings are seperated by birch glens
and walking paths. Public buses, bikes, pedestrians, and cars co-exist.
The overall impression is youthful, fair-skinned, orderly, and pleasant.

Oho. Elämäni parikymmentä ensimmäistä vuotta Espoossa asuneena hämmästyin, tuoltako Tapiola oikeasti jonkun mielestä edelleen vaikuttaa? Olin luullut, että vallalla olevan (arkkitehti)mielipiteen mukaan Tapiolan tähtihetket jäivät 1960-luvulle ja että myyttinen mallikaupunki olisi menetetty.

Minulla ei ikinä ole ollut mitään mielipidettä Tapiolasta, ja sen vuoksi en ole ymmärtänyt siihen liittyviä intohimoja. Selitys ristiriitaan on yksinkertainen: olen katsonut Tapiolaa aina väärästä suunnasta. Valokuvissahan se esitetään aina idästä päin, jolloin etualalla näkyy meri, keskellä valkeita kerrostaloja nurmikenttien lomassa ja taustalla sitten liikekeskus Keskustorneineen. Arvovieraat ja turistit tietysti lähestyvät Tapiolaa aina Helsingistä päin, jolloin saapuminen puutarhakaupunkiin noudattaa klassista kuvaa.

Ja minä kun olen aina tullut Tapiolaan lännestä: espoolaisen paikallisbussin kuljettamana olen tullut Merituulentietä, jäänyt Sampokujalle ja tuota tapiolalaisnuorison viikonlopunhajuista Asematunnelinvastinetta noussut portaita ja tunneleita myöten liikekeskukseen. Eli olen lähestynyt asiaa sen vierestä, mikä on vääristänyt saamaani kuvaa.

Hämmentävin, mutta ehkä osuvin luonnehdinta on vaimoni Tapiolan ensivisiitillään Keskusaltaan luona lausuma mielikuva sosialistisesta utopiakaupungista. Moinen ei ollut tullut itselleni mieleen, mutta lievästi epätodellista ja kulissimaista modernistista maisemaa katsoessa vertaus piti täysin paikkansa. Sehän itse asiassa on lähellä alkuperäistä Tapiolan ideaa – ja myös Strongin ensivaikutelmia. Ehkä Tapiola sittenkin on myyttinsä mukainen? /ts

Tanskan kulttuurikaanon keskiviikko, syys 6 2006 

Tanskan kulttuurikaanon on julkaistu verkossa osoitteessa http://www.kulturkanon.dk/. Katsokaa ja ihmetelkää. Hesarihan nostatti Suomessakin keskustelua aiheesta kesällä (HS 31.7.2006: Pohjoismaissa laaditaan oikean kulttuurin listoja). Sivistys.net:issä keskustelu jatkui hieman myöhemmin (Sivistys.net 11.8. Kaanonista arjen kulttuuriin) ja Yle Teemalla elokuvan kulttuurikaanonia käsitellään 15.9.2006 (Mikä ihmeen kulttuurikaanon). Tyyylsääää. Linkataas kuitenkin lopuksi Kulttuurinavigaattori-blogin ansiokkaaseen kommenttiin aiheesta. /ts

Merkkimiesten kotimuseot tiistai, syys 5 2006 

Berliinissä on avattu DDR:n arkipäivää esittelevä museo, DDR Museum. Polittinen lähihistoria kiinnostaa toki meilläkin, esimerkiksi Kalevi Sorsan kotimuseo Merihaassa voisi olla aika hyvä veto ja vertailukohta Tamminiemen Urho Kekkosen museolle.

Politiikasta muotiin: Palais Bulles on Pierre Cardinin psykedelinen residenssi Cannesin läheisyydessä. Kuvia rakennuksesta myös World of Kanessa. Meilläpäin tuolle vetää vertoja vain Villa Urpo, jonka merkittävyyttä Museoviraston lausuntotiedotteessa 19/2004 perustellaan seuraavasti:

Villa Urpo on kustannustoiminnalla omaisuuden hankkineen lehtimiehen ja
julkisuuden henkilön määrätietoisesti luoma, johdonmukainen
kokonaisuus. Asukkaan persoona ja elämäntyö määrittelevät yksityiskodin
sijoittumista, tilaohjelmaa, ulkoasua ja yksityiskohtia. Rinnastus- ja
vertailukohtia ovat teollisuusjohtajien asuinpalatsit 1900-luvulla ja
taidekokoelmia hankkineiden yksityishenkilöiden kodit.

Tässä sen kummemmin hakematta tulee yhdeksi rinnastuskohdaksi mieleen vaikkapa herra Räikkönen, joka hankki kesällä Jussi Salonojan rakennuttaman, 900 neliömetrin asunnon Helsingin Kaskisaaresta (Seiska: Kimi osti Salonojan talon!). Pariskunta Räikkönen-Dahlman edustaa Suomessa kuitenkin aika harvalukuista yhteiskuntaluokkaa, jonka elämäntapa olisi kiireesti syytä saada dokumentointua – esimerkiksi kotimuseon muodossa. Nykyajan äkkirikastuneelle luokalle kun on ominaista, että omaisuudella on tapana äkkiä myös hävitä. Ajatellaanpa vaikkapa Rytsölän veljeksiä, jotka vuosituhannen vaihteessa edustivat uusmediabuumia, mutta eipä tainnut tuostakaan vaiheesta jäädä paljon aineellista kulttuuriperintöä jäljelle. /ts

Theoule_mai_2005_018 Kuva: Palais Bulles, World of Kane