Internet on nopea värkki ja erityisen hyvin se näyttäytyy blogeissa. Kun jossain perhonen räpäyttää siipiään, ei kulu montaakaan hetkeä ennen kuin joku on kirjannut siiveniskun blogiinsa. Ja samaan aikaan joku lukee jutun ja kotvan kuluttua syntyy parhaassa tapauksessa yli maanosien levittäytyvä linkitysten sekä viittausten verkosto. Tätä ominaisuutta meemit hyödyntävät. Yksittäinen meemi näyttää elävän suomalaisissa blogeissa noin muutaman päivän ajan, jonka jälkeen se saa antaa tilaa uudelle kiertolaiselle. Tässä valossa osallistuminen parin kuukauden takaiseen meemiin on aika vallankumouksellista. Kas tällaiseen meemiin sain aikoinaan haasteen:

Kokoa pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista, ottamalla virke kustakin vähintään ja yksi haastajan blogista.

Kansatieteilijää ei yhtään haittaa olla jälkijunassa, päinvastoin: harrastetaan vähän media-arkeologiaa ja muodostetaan tarina muutaman blogin ihka ensimmäisestä postauksesta:

Hello World! Onnitteluni perille löytämisestä, istuhan alas ja ota kupillinen sumppia noin ensi alkuun.  Innoissani tästä julkaisukanavasta, jolla on toistaiseksi tasan yksi lukija – minä, kirjoitan vielä saunan jälkeen. Nyt se alkaa. Täällä k a i k u u u u u. Pitää kirjoittaa. Täyttää. No niin nyt alkaa blogielämä. Täällä on jotenkin siistimpää kuin Bloggerissa, juhlallisempaa
suorastaan. Tuntuu, että pitää kiristää kravatti ja kirjoittaa pidempiä
lurituksia vakavammista aiheista.
  Pitäisi varmaan miettiä linjanvetonsa, kun tämmöistä rupeaa kirjoittamaan. Sitten pitäisi panna osoitteenmuutoslappuja postiin ja hankkia huonekaluja. Tästä tämä lähtee kasaantumaan. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat kalaa. Se, mikä on tärkeää, tulee varmasti tarkentumaan ajan myötä. Tällä hetkellä keskitymme sisällön tuottamiseen… Ahdistaa.

Blogin aloitus on tärkeä paikka, oli lukijoita tiedossa tai ei. Usein ensimmäisessä postauksessa puhutellaan lukijaa, toiset taas menevät suoraan asiaan ilman erityistä esipuhetta. Blogin sisältöä ja näkökulmaa on yleensä etukäteen jo mietitty, mutta kovin tiukasti niitä ei haluta syntyvaiheessa sitoa. Jotkut tapaavat kommentoida ensimmäisessä kirjoituksessa blogialustaa ja sen ominaisuuksia, toiset vertaavat blogia fyysiseen kotiin. Ensimmäiseen kirjoitukseen koitetaan mielellään virittää kirjallisia viittauksia, sanaleikkiä blogin nimen kanssa tai muuten kepeää tunnelmaa. Yllättävän usein blogin aloituksessa käytetty tyyli ja teemat säilyvät kirjoituksissa myöhemminkin.

Näin jälkijättöisesti ei varmaan ketään tähän meemin kannata haastaa. Sen sijaan haastan kaikki lykkäämään huomiseksi jotain minkä voisi tehdä tänäänkin, kaivelemaan tikulla menneitä, lukemaan toissaviikon iltapäivälehtiä, juomaan eliseltä jääneet kahvinjämät pannusta tai muuten vaan tupeksimaan!/ts

Mainokset