Kysy kansanperinteestä -sarjaan liittyen Tuija tiedusteli jokin aika sitten, että miksi tartutaan nimenomaan viimeiseen oljenkorteen sekä mistä on tullut tänne Suomeenkin kamelin selän katkaiseva oljenkorsi. Ja perään heittää vielä jatkokysymyksen oljesta valmistettujen nukkien tai ihmishahmojen polttamisesta ja siitä, missä tapaa harjoitetaan. Ja arvelee, josko tapa liittyisi ehkä hedelmällisyyskultteihin.

Jukka Parkkisella on mainio kirja Aasinsilta ajan hermolla. 500 sanontaa ja niiden alkuperää (WSOY 2005). Teoksen esipuheessa Parkkinen kertoo, että:

Vanhimmat kirjalliset dokumentit sanoista ja sanonnoista tulevat luonnollisesti Raamatusta, mutta myös Kalevalalla ja Seitsemällä veljeksellä on ollut suuri vaikutus. Sanontojen alkuperä kiinnittyy vahvasti agraarikulttuuriin, vanhoihin elinkeinoihin, ammatteihin ja elinkeinoihin.

Oljenkorsi-asian Parkkinen selittää valitettavasti vähän löysästi. Hän kertoo, mitä sanonnat viimeisestä oljenkorresta ja kamelin tai hevosen selän taittavasta oljenkorjesta tarkoittavat, mutta sanontojen taustaa hän ei selvitä. Kirjallisuudesta Parkkinen on löytänyt 1600-luvulta vertauksen, jossa viimeinen höyhen murtaa hevosen selän, ja 1800-luvulta Charles Dickensin kirjaaman vertauksen: "kuten puuttuva oljenkorsi murtaa lastatun kamelin selän…"

Todennäköisesti viimeinen oljenkorsi -sanontaa selittää se, että vanhanaikaisessa karjataloudessa oljilla oli huomattava merkitys, sillä niitä syötettiin lehmille syksystä kevättalveen. Varsinkin huonon rehuvuoden jälkeen jouduttiin keväällä kokoamaan olkia heinälatojen pohjalta, jotta karja saatiin pysymään hengissä. Eli jos oljetkin loppuivat, niin silloin oli tilanne todella kehno. (Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri. WSOY 1975, s. 218)

Olkinukkien polttaminen onkin hankalampi juttu. Joo, olki syttyy helposti ja eri yhteyksissähän olkinukkeja ja muita -hahmoja poltetaan, mutta tavalla on varmasti ollut syvemmät kulttuuriset merkityksensä, joista itse en tiedä. Mitenkään tyypillistä se ei kuitenkaan Suomessa ole ollut. Osaisikohan joku tätä blogia lukeva kertoa lisää?

Ei mikään selitys, mutta yksi johtolanka olkihahmojen polttamisesta (sekä agraariympäristöön sijoitetusta hulluudesta) on Miljoonasateen kappale Olkinainen, jossa rakastaan kaipaava kertoja rakentaa olkilyhteistä naisen, pukee tälle naisensa vaatteet ja nukahtaa tämän viereen, kunnes:

Ja nyt olkinainen tanssii navetan katolla
Sylissä vaatteen riekaleita ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa musta kieli viikatteen

jolloin päähenkilö lähtee hakemaan bensakanisteria todeten, että "joko minä tai olkinainen". Viimeinen oljenkorsi siis. /ts

EDIT: kannattaa katsoa myös kommentit!

Mainokset