Mikä on viimeinen oljenkorsi? perjantai, Kes 30 2006 

Kysy kansanperinteestä -sarjaan liittyen Tuija tiedusteli jokin aika sitten, että miksi tartutaan nimenomaan viimeiseen oljenkorteen sekä mistä on tullut tänne Suomeenkin kamelin selän katkaiseva oljenkorsi. Ja perään heittää vielä jatkokysymyksen oljesta valmistettujen nukkien tai ihmishahmojen polttamisesta ja siitä, missä tapaa harjoitetaan. Ja arvelee, josko tapa liittyisi ehkä hedelmällisyyskultteihin.

Jukka Parkkisella on mainio kirja Aasinsilta ajan hermolla. 500 sanontaa ja niiden alkuperää (WSOY 2005). Teoksen esipuheessa Parkkinen kertoo, että:

Vanhimmat kirjalliset dokumentit sanoista ja sanonnoista tulevat luonnollisesti Raamatusta, mutta myös Kalevalalla ja Seitsemällä veljeksellä on ollut suuri vaikutus. Sanontojen alkuperä kiinnittyy vahvasti agraarikulttuuriin, vanhoihin elinkeinoihin, ammatteihin ja elinkeinoihin.

Oljenkorsi-asian Parkkinen selittää valitettavasti vähän löysästi. Hän kertoo, mitä sanonnat viimeisestä oljenkorresta ja kamelin tai hevosen selän taittavasta oljenkorjesta tarkoittavat, mutta sanontojen taustaa hän ei selvitä. Kirjallisuudesta Parkkinen on löytänyt 1600-luvulta vertauksen, jossa viimeinen höyhen murtaa hevosen selän, ja 1800-luvulta Charles Dickensin kirjaaman vertauksen: "kuten puuttuva oljenkorsi murtaa lastatun kamelin selän…"

Todennäköisesti viimeinen oljenkorsi -sanontaa selittää se, että vanhanaikaisessa karjataloudessa oljilla oli huomattava merkitys, sillä niitä syötettiin lehmille syksystä kevättalveen. Varsinkin huonon rehuvuoden jälkeen jouduttiin keväällä kokoamaan olkia heinälatojen pohjalta, jotta karja saatiin pysymään hengissä. Eli jos oljetkin loppuivat, niin silloin oli tilanne todella kehno. (Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri. WSOY 1975, s. 218)

Olkinukkien polttaminen onkin hankalampi juttu. Joo, olki syttyy helposti ja eri yhteyksissähän olkinukkeja ja muita -hahmoja poltetaan, mutta tavalla on varmasti ollut syvemmät kulttuuriset merkityksensä, joista itse en tiedä. Mitenkään tyypillistä se ei kuitenkaan Suomessa ole ollut. Osaisikohan joku tätä blogia lukeva kertoa lisää?

Ei mikään selitys, mutta yksi johtolanka olkihahmojen polttamisesta (sekä agraariympäristöön sijoitetusta hulluudesta) on Miljoonasateen kappale Olkinainen, jossa rakastaan kaipaava kertoja rakentaa olkilyhteistä naisen, pukee tälle naisensa vaatteet ja nukahtaa tämän viereen, kunnes:

Ja nyt olkinainen tanssii navetan katolla
Sylissä vaatteen riekaleita ja pää kainalossa
Olkinainen, olkinainen nauraa ja huhuilee
ja paidan helman alta pilkottaa musta kieli viikatteen

jolloin päähenkilö lähtee hakemaan bensakanisteria todeten, että "joko minä tai olkinainen". Viimeinen oljenkorsi siis. /ts

EDIT: kannattaa katsoa myös kommentit!

Nuorisokulttuurista ja sen ymmärtämisestä tiistai, Kes 27 2006 

Enää ei tarvitse enää odotella televisioyhtiöiden arkistojen aukeamista kun Youtube hoitaa jakelun. Ihmiset siirtävät videoarkistojaan suoraan verkkoon, tekijöitä ja heidän oikeuksiaan valvovilla tahoilla siis riittää tekemistä.

Vanhat televisio-ohjelmat tarjoavat oivaa ajankuvaa. Otetaan nyt vaikka nuorisokulttuuria esittelevät ohjelmat, joissa nuorisoa pyritään kovasti ymmärtämään, selittämään tai sitten heittäydytään ihan setämäisiksi.

Sleepy Sleepers ja Anarkiaa Karjalassa (1977) A-studiossa koitetaan kyseenalaistaa Sleeppareiden vaikuttimet. Mutta ihan turhaan:
-Teillä vilahtelee komeita sanoja kuten anarkia. Oletteko anarkisteja, onko teillä sen anarkia-sanan takana mtään muuta kuin rahankeruumentaliteetti tai tarve olla niin hurja kuin uskaltaa?
-Ei oo mitään, rahat pois vaan!

Klassista sukupolvien välistä kuilua kuvaa tämä 1980-luvulta oleva pätkä, jossa Viktor Klimenko ja Ville Nisonen asetelmallisesti on pantu keskustelemaan Garbagemen-yhtyeen musiikista ja soittajista, joiden Viki arvelee päätyvän narun jatkoksi, kun taas Villen mielestä siin oli voimaa, siin oli raivoa, itse asiassa ne on omassa lajissaan saatanan hyviä.

Toisessa pätkässä taas Hanoi Rocks joutuu selittämään ulkonäköään ja elämäntapojaan:
Ne luuli et me ollaan jotain kamanvetäjiä, mut eihän me käytetä huumeita, jotkut on saanu täysin väärän kuvan meistä, mä en tajuu mistä. Mä uskon et ne on jotain kateellisia kilpailijoita.

Television musiikkiohjelmat muuttuivat 1990-luvulla, nyt  toimittajatkin olivat nuoria ja rentoja, kuten tämä maanvaiva Salovaara. Ei enää vaivaannuttavia kysymyksiä "mitä te tuolla oikein haluatte sanoa" tai "oletteko oikeasti noin hurjia kuin miltä näytätte". Kauhistelun ja vastakkainasettelun aika on ohi, katsokaa vaikka: Hausmyllyn Se musta mies ja Allekirjoittaneen Ei pysty joraan. Ja mitäpä näistä voisi sanoa. Epäusko valtaa mielen noita katsoessaan, tuollaistako se olikin, minun nuoruudessani? Tuo taisi olla sitä aikaa kun savolainen kierosilmä äcid-haussiin män.

Entä nykyään kun Content Generation tuottaa ja julkaisee itse sisältöä verkossa? Noh: Nuoret hurjat olkaa hyvä. Nyt huomaa itse muuttuneensa sedäksi ja miettivänsä, pitäisikö poikien saada seksuaalivalistusta, vai ovatko he saaneet sitä jo liikaa? /ts

Voyage a Paris perjantai, Kes 16 2006 

Matti Suominen on yksi muunnelma teemasta suomalainen ulkomailla. Matti on päähahmo WSOYn Suomi-Ranska-Suomi taskusanakirjan (1990) loppuun sijoitetussa Voyage a Paris -osiossa. Matti ei ole mikään tankero, vaan aika esimerkillinen tapaus, kuten alle kopioidut katkelmat Matin episodeista osoittavat. Ottaessaan lentokentältä taksin kaupunkiin Matti Suomalainen maailmanmiehen tapaan pyytää safööriä esittelemään nähtävyyksiä, valistaa kummallista kieltä ihmettelevää postineitiä sekä heittäytyy filosofiseksi tivolissa.

TAKSISSA – EN TAXI

Matti: Taksi, oletteko vapaa?
Matti: Taxi, vous êtes libre.
Taksikuski: Olen, mihin haluatte mennä?
Le chauffeur: Oui, Monsieur, où voulez-vous aller?
Matti: Osoitteeseen 35 Avenue Victor Hugo. Voisitteko esitellä minulle matkan varrella nähtäviä rakennuksia. En vielä tunne kovin hyvin Pariisia. Olen juuri saapunut Suomesta.
Matti: 35 Avenue Victor Huog. Est-ce qu`en passant vous pouvez me dire comment s´appellent les monuments que nous verrons. Je ne connais pas encore trés bien Paris. Je viens juste d´arriver de Finlande.
Taksikuski: Niin Suomi, Lappi… keskiyön aurinko, varmaan kaunis maa. Minulla on asiakkaita, jotka ovat kertoneet. Oikealla on ooppera… menemme kohta Madeleine-kirkon editse… ja nyt ollaan Concorden aukiolla…
Le chauffeur: Ah, la Finlande, la Laponie… le soleil de minuit, ce doit être un beau pays. J’ai déjà eu des clients qui m’ont raconté. A votre droite vous avez l’Opéra… nous allons passer devant l’Eglise de la Madeleine…et nous voilà Place de la Concorde…

POSTISSA – A LA POSTE

Matti: Haluaisin lähettää sähkösanoman Suomeen.
Matti: Mademoiselle, je voudrais envoyer un tèlègramme en Finlande.
Virkailija: Täyttäkää lomake ja kirjoittakaa teksti painokirjaimin… Oijoi, onpa monimutkaista kieltä.
L’employée: Oui, remplissez le formulaire et écrivez le texte en caractéres d’imprimerie… Oh la la, c’est compliqué votre langue.
Matti: Se on suomea, neiti.
Matti: C’est du finnois, Mademoiselle.

TIVOLI – UNE FETE FORAINE

Nekkujenmyyjän kohdalla hän antautuu houkutukselle ja ostaa niitä. Hän näkee nuorisoa ja kuulee sen naurunpurskahdukset autoradalta. Karusellit tulevat entistä nykyaikaisemmiksi. Nopeus valtaa kaiken. Miltä mahtaakaan tuntua näissä lentävissä lautasissa, jotka pyörittävät teitä joka suuntaan yhä nopeammin. Ampumaradat vetävät puoleensa enemmän poikia kuin tyttöjä. Naurutalo… kummitusjuna… vuoristorata…

Devant le merchand de nougat, il se laisse tenter, il en achète. Il voit des jeunes gens rire aux éclats dans les auto-tamponeuses. Les managés se modernisent de plus en plus. La vitesse s’empare de tout. Quelles émotions doit-on ressentir dans ces soucoupes qui vous retournent dans tous les sens et de plus vite. Les stands de tir attirent plus les garcons que les filles. Le palais des glaces… le train fantôme… les montages russes…

Ei vaan, jos Pariisista pitää jotain sanoa, niin Hotel Eldorado on aika pittoreski. Kiitämme eleganttia interiööriä, kuten aikoinaan hauskasti totesi Tekniikan Maailma jonkun ranskalaisauton testituloksissa. /ts

Jonglööraavat hipit sunnuntai, Kes 11 2006 

Hakaniemestä astui tyttö ratikkaan rastoissaan lävistyksissään intian basaarista tai kukaties mistä ostamissa vaatteissaan keppeineen palloineen. Toi on niin menossa Koffin puistoon, ajattelin, ja niinpä tyttö Koffarin kohdalla otti kepukat käteensä ja jäi ratikasta.

Mutta miksi nämä uusiohipit tykkäävät aina heitellä tavaroita? Sitä ihmeteltiin Internet Juggling Databasen keskustelupalstalla (via Ulla):

What is it with juggling that attracts so many bum looking people? I
know there is only a miniority, but they realy stick out, and give others the same rep. Any idea why so many bums prefer juggling for their spare time activity? (looks like they dont have anything but spare time)

Could it be:

The lack of physical conditioning needed?
Do bums have a juggling culture?
The nice colors of the equipment in combination with weed and acid?
The inherited flowerstick from a friend who crashed in goa?
The fact that it kills time better than most other activites?

Any idea?

Vastaukset olivat hyviä kans. Ainiin pitihän munkin jo viime kesänä ostaa sellainen diabolo Pilailupuodista. Enkä kai kauhean pummilta näytä. /ts

Juhannustanssit torstai, Kes 8 2006 

Aivan täydellisen ääniraidan kesäillalle on laatinut "levylasse" nimeltä Mekaanikko: Juhannustanssit (Klubitus.org). Harvemminpa Olavi Virralla metsään mennäänkään. /ts

Juhannustanssit

Jotain tippuu, jotain tarttuu tapettiin sunnuntai, Kes 4 2006 

Lapset ja taide: Lasten galleria Ateneum
"Ateneumin uusi Lasten Galleria kutsuu sinut mukaan löytöretkelle kuvataiteen maailmaan. Näe, lue, tee itse, tallenna ja lähetä!"
Koitin piirtää Scherfbeckin Omakuvalle viikset, mutta pensseli oli sen verran paksu että meni vähän sotkuun. Sitä paitsi 13-vuotias Juho oli keksinyt saman idean.

Trendien haistelua etänä: Virtual Anthropology [Trendwatching]
"As consumers around the world pro-actively post, stream if not lead parts of their lives online, you (or your trend team) can now vicariously ’live’ amongst them, at home, at work, out on the streets."
No joo, mut olishan tuo virtuantroilu kyllä aika sairaan tylsää pidemmän päälle.

Maalaispuheesta: Grunt and Grumble. Why do men in the country talk that way? [Slate]
"Grunt and Grumble is the language of rural life, the patois of builders
and contractors, farmers and volunteer firefighters. It has the rhythms
of a David Mamet play. Sentences go unfinished, assumptions are made,
key words are savored, in a kind of incantation."

Aivan riemukas juttu. Tässä olisi vertailevan tutkimuksen paikka, olisikohan Maalaisella näkemystä asiaan?

Urautumisesta: Laufbahn [via überkuul]
"The installation LAUFBAHN™ faces you with the experience of the
precarious development on todays job market.Take the bent cross-country
skies and go for a ride on the concrete track. However, the tracks only
let you go in circles…."

Viesti on selkeä. Kukaan ei ilmeisesti kertonut sitä Verlan Marialle, joka
"punnitsi yli puoli vuosisataa pahvia samassa lajittelusalin työpisteessä. Pari askelta vasemmalle, pahvi kuivaamosta tulleiden kasasta punnitukseen. Pari askelta oikealle, punnittu pahvi omaan pinoonsa. Tämä Marian yksivakainen askelkuvio jätti hänen jalanjälkensä lajittelusalin jykevään puulattiaan punnituspaikan kohdalle."  /ts

Wowi2