Miksi noidalla on kahvipannu mukanaan? keskiviikko, touko 31 2006 

Maurelita avasi Kysy kansanperinteestä -kampanjan (joka siis on tässä blogissa käynnissä parhaillaan ja vastedeskin) kysymällä, miksi noidilla on kahvipannu luudalla lentäessään.

Teppo Korhonen on artikkelissaan Pääsiäiskortti (Sananjalka. Suomen kielen seuran seuran vuosikirja 39. 1997) kirjoittanut pääsiäskorttien kuva-aiheista eritellen niissä esiintyviä kuva-aiheita sekä niiden europpalaista kulttuurihistoriaa ja suomalaisten olosuhteiden vaikutusta. Korhonen esittelee viiden tyypillisen kuva-aiheen taustoja, joista tässä pinnallisesti ja mutkia oikoen referoiden nostan esiin muutaman pointin:

1) Luudalla lentävä noita
Lentävien noitien esikuvina on pidetty ihmisiä syöviä hirviöitä. Kristillisessä perinteessä noitien lentotaito oli yksi alkemistien paholaisihmeistä, jotka usko paholaiseen teki mahdolliseksi. Trullit liikkuivat laskiaisesta lähtien koko pääsiäistä edeltävän paastokauden mutta etenkin pääsiäisenä. Noitien uskottiin matkaavan lentäen Blåkullaan eli suomalaisittain Kyöpelinvuorelle paholaisen sapattiorgioihin.

2) Kahvipannu
Kahvi levisi Eurooppaan 1600-luvulla. Vanhoilliset lääkärit ja monet yliopistojen tiedekunnat tuomitsivat uuden juoman, joka teki ihon tummaksi, mielen kiihkeäksi ja alkoi kilpailla nautintoaineena viinan kanssa. Kyseessä oli siis paholaisen juoma ja juoni, varsinkin kun sitä levittivät vääräuskoiset. 1700-luvulla säädettiin kahvikieltoja, ei enää paholaisuskon vaan ulkomaankaupan tasapainottamiseksi. Valvonnan yhteydessä paljastui, että kahvin ryystämistä ja juoruilua harrastivat varsinkin vanhat naiset, jotka oli helppo rinnastaa noita-akkoihin.

3) Kissa
Egyptissähän kissaa palvottiin, mutta hengellisen elämänpiirin kannalta kissaa on pidetty demonisena olentona. Vielä 1500-luvulla julkaistussa keski-europpalaisessa noituutta käsittelevässä kirjallisuudessa kissa on noidan erottamaton attribuutti yhtäältä siksi, että se on paholaisen ilmentymä, ja toiseksi koska se on ominaisuuksiensa ansiosta mukavuudenhalun ja hillittömyyden symboli.

4) Heräävän luonnon symbolit
Kesän voittoa talvesta on jo muinaisina aikoina juhlittu kevätpäivän tasauksen aikaan. Viimeistä kertaa Jerusalemiin saapunutta Jeesusta palmulehvin tervehtineet ihmiset toivat pääsiäiseen erilaisten oksien siunaamisen. Pääsiäisen tunnusväri symbolisoi aurinkoa ja keväällä maasta nousevat narsissit Kristuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

5) Muna ja jänis
Pääsisäismunien on katsottu liittyvän monien kansojen mytologioissa esiintyvään munaan ja  kosmologioihin maailman syntymisestä munasta. Kirkollisessa perinteessä muna on selitetty ylösnousemuksen symboliksi. Kevään ikiaikaisten hedelmällisyysriittien symboliksi jänis voitiin tulkita siksi, että se tuottaa ahkerasti poikasia. Uskomusten mukaan pääsiäisjänis kiertelee pihoissa ja kätkee kilttien lasten löydettäväksi munia.

Eli myös sillä noidan kahvipannulla on muiden pääsiäiseen liittyvien ilmiöiden tapaan monipuoliset eri aikakausilta ja eri puolilta tulleet taustansa. Pari linkkiä pannaan vielä:

Pääsiäiskorttien aiheet kumpuavat keskiajalta. Rannikkoseudun sanomat

Marko Nenonen: Valpuri Kyni – noitanainen. Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa -sivustolla

Paholaisen juoma Räpyläpölkky-blogissa

/ts

Mainokset

Mitkä ovat vinkuvat hippulat? maanantai, touko 29 2006 

Avataanpa Kysy kansanperinteestä -kampanjan vastausosuus. Nieminensundell kyseli mistä tulee sanonta "hippulat vinkuen". Vastaus oli googlenluikauksen päässä: asiasta nimittäin on tietoa Ylen aikaisen Kysy mitä vain -arkistossa (jossa viitatan Helsingin kaupunginkirjaston Kysy mitä vain -palveluun). Yhden selityksen mukaan hippulat olivat pieniä koriste- tai muita esineitä reessä tai hevoskärryissä jotka sitten kovaa ajettaessa vinkuivat. Tosin muissakin yhteyksissä sanaa hippulat on käytetty. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kieli-ikkuna -sarjassa julkaistun kirjoituksen Mistä kaneetti (alun perin HS 16.3.2004) mukaan varmaa vastausta hippula-kysymykseen ei ole.

Useinhan jokapäiväisessä käytössä olevat sanonnat palautuvat agraari-Suomen kulttuuri-ilmiöihin. Muistaakseni näistä sanonnoista ja niiden selityksistä on toimitettu ihan julkaisukin – jos joku tietää hyvän lähteen niin pistäkää kommenttia! /ts

Kysy kansanperinteestä – me vastaamme perjantai, touko 26 2006 

Liittyen edelliseen postaukseen Mediaopettajan tilaajakampanjasta ja Rovaniemen kirkosta Maurelita ehdotti, että tässä blogissa lukijat saisivat heittää perinnetietoon liittyvän aiheen/kysymyksen johon täältä saisi valistusta. En tiedä, mihin tämä johtaa, mutta antaa palaa!

Siis: jos mielessänne on joku kansankulttuurin/perinteen ilmiö tms., josta toivotte postausta niin kommenttilaatikko on käytössänne! Mitä sitten on "perinne"? En minä tiedä eikä onneksi tarvitsekaan, sovitaan että te saatte sen määritellä kysymystenne kautta. /ts

Disclaimer: kaikki oikeudet olla vastaamatta, nakittaa vastausvuoro jollekin muulle tai viitata tylysti Vuotuiseen ajantietoon pidätetään.

Rovaniemen kirkosta sunnuntai, touko 21 2006 

Mediaopettajalla oli taannoin kampanja, jossa blogin uudet lukijat saivat tilata opelta valitsemastaan aiheesta kuvan. Mediaopettajahan vaikuttaa Rovaniemellä ja koska olin nähnyt juuri valokuvia Rovaniemen kirkon poikkeuksellisista seinämaalauksista, pyysin itselleni lahjaksi kuvaa niistä. Vaan ope yllätti ja tuotti ihan videon Rovaniemen kirkosta.

Kuvien perusteella tämä vuonna 1950 käyttöönsä vihitty, Bertel Liljeqvistin piirtämä funktionalistinen kirkko on kokonaisuutenakin todella hieno. Oman mielenkiintoni kirkossa herätti kirkon ikkunakaarien 16 seinämaalausta, joissa saamelainen kulttuuri välittyy omaleimaisesti, mm. kirkkotaiteeseen kuuluva lammas on korvattu porolla. Esimerkkinä yksi maalauksista, Uusi Kuuliaisuus, jota Sisko Ylimartimo kuvaa seuraavasti:

"Aiheessa Uusi kuuliaisuus on kuvattuna saamelainen ja poro. Enkelihahmo puhuttelee häntä – omantunnon ääni kenties? Onko ehkä kysymys porovarkaudesta? Kuvan teksti puhuu sopimisesta riitapuolen kanssa (Matt 5:25). Asetelmassa voi nähdä viitteen Laestadiukseen, joka taisteli mm. juoppoutta ja porovarkauksia vastaan."

Ylimartimon mukaan Rovaniemen kirkon koristelu osuu perinteisen ja modernin kirkkotaiteen murroskohtaan. Sodanjälkeisessä kirkkotaiteessahan kuvien osuus on vähäinen, mutta Rovaniemen kirkossa kuvaohjelmalla on vielä merkittävä sija sekä julistavana että kirkon sisätilaa koristavana elementtinä.

Kirkon rahoituksen kokoaminen lukuisista eri lähteistä sisältää mielenkiintoisia episodeja. Rahoitusta saatiin mm. Amerikan luterilaisista kirkoilta. Avustusdollarit käytettiin kekseliäästi ensin raakakahvin ostamiseen, ja sen maahantuonti, paahtaminen ja vähittäismyynti Kirkkokahvin nimellä tuotti nopeasti 30-kertaisen nettotulon viralliseen vaihtokurssiin verrattuna. Ruotsin kirkon avustuskeräyksen tuotolla oli puolestaan hankittu edelleen myytäväksi Suomessa kauan kaivattua kardemummaa.

Vielä yksi detsku: Mediaopettajankin videossa näkyy upeasti Rovaniemen yössä hohtava kirkon ristin punainen neonvalo, joka todistaa ristiltä maahan vuotanutta rakkaudenverta, jolla maailman synnit on sovitettu. Tuon verenpunaisen ristin valossahan on varttunut myös Lordi, joka vihdoin mursi Suomen viisukirouksen. /ts

Lähteet: teoksessa Risti ja lähde. Rovaniemen kirkon juhlakirja seuraavat artikkelit:
-Marja Terttu Knapas: Rovaniemen kirkko – jälleenrakennuskauden arkkitehtuurin muistomerkki
-Sisko Ylimartimo: Sovituksen sanoma ja pohjoinen elämänpiiri – Rovanimen kirkon kuvaohjelman symboliikka.

Lisää aiheesta myös teoksessa Elämän lähde. Rovaniemen kirkon kuvien sanoma.

Linkkitrio tiistai, touko 16 2006 

Oletteko ikinä  miettineet, mitä ohkikulkijoiden mielessä pyörii? Simon Hoegsberg on:

Over a period of 3 months I stopped 150 strangers on the street and asked them what they were thinking about the second before I stopped them. Using a mic and a dictaphone I recorded what they told me, and took a picture of them. The Thought Project.

Tuleekohan rockdokumentista jotenkin parempi jos sen ohjaaja on antropologi?

Sam Dunn is a 30-year old anthropologist. He’s also a lifelong metal
fan. After years of studying diverse cultures, Sam turns his academic
eye a little closer to home and embarks on an epic journey into the
heart of heavy metal.
Metal: A Headbangers Journey.

Elokuvan traileri kyllä ainakin näytti ihan perustavaralta.

Vähän toisenlainen meininki on täällä: Vidéo Nostalgie Les vídeos des anées 60 et 70. Se oli ranskaa ja tarkoittaa, että sieltä saa tuutin täydeltä sensuellia huokailuiskelmää (via Überkuul). /ts

Taivaanraapijoita keskiviikko, touko 10 2006 

Daniel Libeskind on nykyarkkitehtuurissa aika kova nimi, lisäksi hänen haastatteluitaan on kiinnostava lukea. Aina Libeskind ei kuitenkaan taida olla ihan niin omaperäinen kuin vaikuttaa. Olisiko miehellä ollut Hotellipelin President mielessään suunnitellessaan kaksoistornien paikalle uutta rakennusryhmää?

Hotel_3

Libeskind_1

Kuvat Boardgamegeek ja Daniel Libeskind.

Pelissähän hotelli Presidentin kaappaaja oli aika takuuvarmasti koko
pelin voittaja. Tosin Boomerangin sai haltuunsa edullisesti, ja sillä
pystyi pelin alkukierroksilla keräämään aika hyvät tuotot. L’etoile
ulottui pelilaudan usealle taholle, mikä takasi tasaiset tulot. Mutta vain se joka sai hankittua Waikikin virkistysalueineen pystyi jotenkin pistämään kampoihin Presidentin omistajalle. Se oli vähän mautonta. /ts

Suomen kansan satuja torstai, touko 4 2006 

Lapsena minua kiehtoivat Raul Roineen toimittaman Suomen kansan suuren satukirjan tarinat, joissa seikkailivat peikot, prinssit, veljekset, puhuvat linnut ja peukaloiset. Toisaalta satujen tunnelma oli  hieman outo, ehkä ne mystisyydessään poikkesivat liikaa niistä saduista joita yleensä 70- ja 80-luvun taitteessa luettiin.

Äskettäin minulla oli ilo saada käsiini edellä mainitun teoksen "aikuisten versio". Se on Erik Rudbeckin, kirjailinimeltään Eero Salmelaisen kokoama Suomen kansan satuja ja tarinoita. Sadut perustuvat osittain samoihin kertoimuksiin kuin Roineellakin, mutta kieleltään teos on paljon monipuolisempi ja elävämpi. Näiden kansansatujen taustallahan ovat satojen tai tuhansienkin vuosien takaa eri puolilta maailmaa tänne kulkeutuneet tarinat, mutta jotka ovat sukupolvien aikana muuttuneet osaksi suomalaista kansanperinnettä. Tyylinäytteenä olkoon Ihmeellisen koivun alku:

Oli ukko ja akka ja yksi tytär heillä. Katosi lammas laitumelta, niin lähtevät sitä etsimään. Etsivät, etsivät kumpikin eri haaraltansa metsässä, niin tulee Syöjätär akalle vastaan, sanoo: "Syle, herja, huotrahani, käy läpi jalan kesitse, muutu mustaksi lampaaksi." Akka ei sylkenyt eikä jalan kesitse käynyt, vaan kuitenkin Syöjätär muutti hänet lampaaksi metsään. Itse rupesi akaksi ja huhui sieltä miehelle: "Ukko hoi, hoi ukko! Jo minä löysin lampaani!" Ukko luuli akkansa olevan ja läksi syöjättären keralla kotiinsa, hyvillänsä kun lammas muka löydettiin. Kotiin tultua sanoi Syöjätär ukolle: "Nyt pitää, ukkoseni, meidän tämä lammas tappaa, jott’ei vasta katraasta metsään eksy." Ukko oli hiljainen, sopuisa mies, ei vastustellut eukkoa, sanoi vain: "Tehkäämme niin." Mutta tyttö kun kuuli heidän puheensa, juoksi lammaskatraaseen ja sanoi: "Oi maammoseni, nyt sinua tullaan tappamaan." – "No, kun tapettaneen" sanoi siellä se musta lammas tyttärellensä, "sinä elä syö rokkaa minusta, elä lihaa, vaan korjaa kaikki luut pellon pientareeseen". Ei aikaakaan, niin otetaan musta lammas katraasta ja tapetaan. Syöjätär keittää siitä rokan ja kantaa ukon tyttärelle syödä. Mutta tyttöpä muisti maammonsa varoituksen, ei syönytkään keittoa, vaan kantoi luut pellon pientareelle, peitti maahan, ja niistä siellä kasvoi koivu, suuri, ylen kaunis koivu."

Ja tässä oli vasta sadun ensimmäinen kappale. Tahti ja juonenkäänteet jatkuvat yhtä hurjina  siihen saakka kun päästään sanoihin: Sen pituinen se tarina.

Suomen kansan satuja ja tarinoita sisältää myös Martti Haavion esipuheen, jossa kerrotaan satukokoelman syntymisestä sekä Erik Rudbeckin elämästä. Kansanrunojen keruuretkestä 1850-luvun Keski-Suomessa tuore ylioppilas Rudbeck oli kertonut seuraavasti:

"Satuja luulimme vielä löytyvän, sillä nimittivät meillen useampia miehiä, joitten pitäisi niitä tietää ja muistaa; mutta kun tapasimme miehet ja tulimme heidän pakeille, niin eivät tienneet tuon enempätä. Ja josko tiesivätkin jotakuta tarinoida, niin se oli niin varsin halpaa, ja päällisiksi vielä niin ruokotointa ja roskaista, että sitä tuskin itse viihti kuunnella, sitä vähemmän muitten varalle paperillen panna."

Näin sujui keruumatka, kunnes sitten Kivijärven Kinnulassa:

"Satuja saime täällä enemmän kuin missään muualla; siksi kun se oli vaan yksiainoa kyläkunta. Niitä puhelivat paraastaan nuoret ja keskiikäiset miehet, vanhuksia ei niitä saatu puhelemaan."

Parikymppinen Rudbeck sai tehtäväkseen Suomen kansan satujen kokoamisen käyttäen aineistona paitsi omia tuoreita kokoelmiaan, myös mm. Lönnrotin, Cajánin, Europaeuksen ja Ahlqvistin keräelmiä. Rudbeck valitsi perustekstin, jota lisäili ja keräili muista saduista saamillaan piirteillä. Martti Haavion toteaa, että "Hän tunkeutui satujen maailmaan lähimpinä oppainaan Grimmin veljekset. Mutta kun nämä olivat kamarioppineita, mytologeja ja kielimiehiä, Salmelainen oli syvästi perehtynyt elävään kansanperinteeseen ja oli uutta luova runoilija"

Lisää tietoa Erik Rudbeckista Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelista sekä jutusta Viikko Savossa 10.8.2005: Eero Salmelainen – suurmieskultin uhri. Suomen satujen kerääjä kuoli alkoholisoituneena Kuopiossa (PDF). /ts