Kyllästyttääkö aina samoja reittejä sahaavat bussilinjat? Eikö bussikuski tervehdi? Ovatko matkustajat ankeita tuppisuita? Kannattaisi ehkä kokeilla HKL:n palvelulinjoja.

Palvelulinjojen aikataulut ja reitit ovat suunniteltu erityisesti vanhuksia, liikkumisrajoitteisia ja lastenvaunujen kanssa liikkuvia ajatellen. Ne kulkevat yleensä terveysasemien, ostoskeskusten ja muiden palvelulaitosten kautta.

Erittäin hienoa siis. Meillä päin kulkee parikin linjaa: P6 ja P7, tai oikeastaan niitä on kolme, koska on olemassa P7 B ja P7 C. Näillä kolmella linjalla on yhteensä  14 eri kierrosta. Omalla pysäkilläni aikataulut näyttävät tältä:

Img_0175

Toisin kuin tavallisista bussilinjoista, palvelulinjoista ei ole pysäkeillä karttoja eikä pysäkkikohtaisia aikatauluja. Mielenkiintoista ottaen huomioon linjojen kohderyhmän.

Mutta ei se mitään: aina kun linjan kyytiin uskaltaa hypätä, on riemu taattu. Kulttuuriimme normaalisti kuuluvat säännöt eivät enää ole voimassa. Kuski sanoo "hyvää päivää", matkustajilla ei ole kiire mihinkään. Monikaan kyydissä olija ei tiedä, minne linja menee; kuskikin on yleensä vähintään epävarma asiasta. Palvelulinjat sinkoilevat ympäri lähiöitä sattumanvaraisesti flipperikuulan lailla.  Juttuseura on aina taattu; paras avausrepliikki on "mihin tämä bussi menee?". Sitä ryhdytään sitten kyydissä olevien teräsmummojen ja yleensä maahanmuuttajataustaisen kuljettajan kanssa selvittämään, kaikki puhuvat päällekkäin ja kaikilla on oma käsityksensä asiasta, mutta solkkaamisen tuloksena asia yleensä selvitetään ja esitetään kysyjälle että "siellähän se seisoo aikatauluissa että milloin se bussi lähtee mistäkin ja milloin se on perillä. Kannattaa nyt vaan Teidänkin käydä hakemassa se aikataulukirja Rautatiesemalta, kyllä se sieltä selviää." Uusavuton kysyjä henkäisee syvään: "niinhänsevarmastion, tässäonkinminunpysäkkini, kiitoksiajahyvääkeväänjatkoa." /ts

Mainokset