Saavutettavampia karttoja ja maalauksia perjantai, Huh 28 2006 

Erilaiset karttasovellukset ovat vyöryneet verkkosivuille viime aikoina, esimerkkinä vaikkapa tällä viikolla julkistettu Kulttuurisillat, jossa on esitetty Helsingin Laajalahden ja Seurasaarenselän kulttuuri- ja maisemakohteet. Karttahan on erittäin luonteva ja havainnollinen tapa kuvata asioita verkkopalveluissa, ja paikkatiedon lisääminen mihin tahansa objekteihin lisää niiden käyttömahdollisuuksia.

Seuraavaksi karttakäyttöliittymistä tulee tietenkin mieleen, onko niiden käyttö riittävän helppoa tai edes mahdollista erilaisille käyttäjille ja kuinka ne toimivat eri koneissa? Ja lopulta, mitä lisäarvoa niillä oikeastaan saavutetaan?

A List Apartissa julkaistu artikkeli A More accessible map tarttuu tähän ongelmaan:

"Nifty web maps powered by Google and Yahoo! APIs are all the rage. And rage is what a visually impaired user may feel when trying to use them. Is there a way to make beautiful web maps accessible? In a word, yes."

Artikkelin ehdotus perustuu siihen, että kartan lähtökohtana on tekstimuotoinen tieto, jonka ympärille rakennetaan visuaalinen kartta css-muotoiluilla. Lopputulos näyttää tältä. Tämäkään ei tietysti kaikille käyttäjille ole paras vaihtoehto, eikä välttämättä vastaa niitä suuria odotuksia, joita webbikartoille asetetaan. Mutta käyttökelpoinen ratkaisu tyypillisessä tilanteessa kun halutaan "sellainen klikattava kartta josta näkee tietoa ja pääsee sitten sinne sivuille". Mineen tuommosia osaa tehdä, toivottavasti joku tutustuu.

Tätä asiaa sivuten: Tate Modernin
i-Map: The Everyday Transformed
sivusto palkittiin brittiläisellä Jodi Award for Excellencella:

"This site does what seems impossible to many people, by making modern
art (and its key concepts) accessible to blind and partially sighted
people. It is one of the few to describe collections for visually
impaired people. — The site
is already the world leader in making online collections accessible to
blind and partially sighted people."

Sivustolla esitellään maalauksia, ei kokonaisuuksina, vaan pala palalta äänimuotoisen selostuksen kera. Lähestymistapa on erittäin antoisa. Kansatieteilijä suosittelee, myös teosten arkipäivä-teeman vuoksi. Esimerkkinä olkoon vaikka Francis Picabian The Handsome Pork Butcher. /ts

Mainokset

Akateemista retroilua tiistai, Huh 25 2006 

Retroilu on kuulunut katumuotiin jo vuosien ajan. En halua olla kyyninen, retroilu on iloinen asia. Ovathan esimerkiksi uusvanhat lenkkitossut yli kolmekymppisen kansatieteilijän jaloissa iloinen asia. Niistä tulee käyttäjälleen nuorekas sekä trendikäs olo. Kaikki on mahdollista tossun käyttäjälle, ylipaino katoaa ajatuksista ja pään sisällä soivat viime vuosituhannen melodiat…Run DMC:n ”My Adidas” tai Blurin ”Trimm Trabb”… Keväällä olo on kevyt, vappukin lähestyy…ja askel ei paina!

Pohjoismaiden johtavan tavaratalon käytävillä liikkuessa silmiin osuu kuitenkin epäilyttävä tuote. Adidaksien liike pysähtyy. Hyllyllä on ylioppilaslakki valmiiksi kellastuneella sametilla! Mitä ihmettä, onko siinä tupakan tumppaamisesta aiheutuneita mustumia? Onko siihen kirjoitettu jo valmiiksi jotakin hävytöntä kuulakärkikynällä? Löytyisiköhän samasta hyllystä kansakunnan toivoille lakki, jolla on jo etukäteen pyyhitty puhtaaksi kapakan pöytä – tai wannabe 70-lukulaisille valmiiksi punaiseksi värjätty malli?

Vierailu ”Suomen Ateenassa” sijaitsevan päähinevalmistajan kotisivuille antaa tuotteesta lisätietoa: ”Tämä lakki sopii hyvin aikuislukiolaisille ja niille aikuisille joiden yo-tutkinnosta on kulunut paljon aikaa ja vanha lakki on liian pieni tai kadonnut ja uusi lakki tuntuu liian kirkkaalta”.

No huh huh.

MT

Godard 8 – Schwarzenegger 22 maanantai, Huh 24 2006 

Mieleni minun tekevi, ranskalaista leffaa katsomahan, Jean Lucin kuvia tuijottelemahan. Kirjastosta tietysti löytyy, tietämättömät aivoni ajattelevi. Merdet sieltä mitään Godardin pätkiä löytynyt; lukuun ottamatta videota Keskipäivän aave. Lisäksi oli pari kirjaa ja soundtrackia. Tarkistin asian vielä kirjastonhoitajalta ja näin se tosiaan on. En edes jaksa yrittää arvella, miksi.

Vertailun vuoksi katsoin mitä teoksia erään itävaltalaisen kehonrakentajan tuotannosta sivistyslaitokseen on talletettu, ja niitähän riitti: oli sekä proosaa, kuten klassikko Bodaa Arnoldin kanssa sekä 17 elävää kuvaa sisältävää tallennetta. Varmaan kaikki toinen toistaan parempia. Kiitti vaan tyhjästä. /ts

Mac-miehen tuskaa lauantai, Huh 22 2006 

Minä en ole mikään tietokonemies, paitsi ehkä jonkunlainen mac-mies. Viime aikoinahan Applen tuotteet ovat iPodien siivellä kansanomaistuneet, Markantalostakin saa nykyään Applen soittimia ja tietokoneita. Omppulaitteet valuvat hiljalleen rahvaankin piiriin, Gesunkenes Kulturgut tai sinne päin. Ainakin melkein. Kodin kuvalehdessä 2.3.2006 myyttinen mäkkimies vielä esiintyi läppäreistä kertovassa jutussa otsikolla Mäkkimies haluaa laatua, jossa kerrottiin, että "Applen Mac-tietokoneita käyttävät ihmiset ovat oma rotunsa." Ja niin edelleen.

Toisaalta Applet kantavat statuslaitteen leimaa, toisaalta laitetesteissä (esimerkiksi Mikrobitin 4/06 Edulliset kannettavat -vertailu) niiden valtiksi on paljastunut nimenomaan helppous ja käyttäjäystävällisyys. Koko kansan koneita siis. Mutta onhan niissä omat omi(tui/nai)suutensa. Tämän miehen tilitys pani kyllä naurattamaan. /ts

Perinteitä ja perinteitä maanantai, Huh 17 2006 

Desktopilta ei sitten kannata kysellä vuotuisjuhlaperinteistä. Tällaisen Tunnetko pääsiäisperinteitä -testin tulos ei nimittäin mistään suosituksesta käy:

"Pääsiäistietoutesi on kohtalainen. Olet varmasti keskiverto
pääsiäisen viettäjä, jonka kodissa pääsiäinen näkyy jossakin määrin.
Mieti, voisitko tänä vuonna sisällyttää pääsiäiseen jonkin uuden
perinteen."

No shit. Minkähän "uuden perinteen sisällyttäisi" ensi pääsiäiseen? Ainakin se lasten piiskaaminen kuulosti mielenkiintoiselta.

Pääsiäislimppua marketissa maistattanut konsulentti muuten kertoi, että "tämä on se leipä, joka vaihtaa nimeään kaksi kertaa vuodessa". Aika loogista, sinänsä. Ja kyllähän perunasalaatti, nakit ja skumppa uppoavat yhtä lailla niin uutena vuotena kuin vappunakin.

Virastokulttuurin ilmenemismuotoja edustaa huhtikuulle ajoittuva epävirallinen lomakausi, joka perustuu siihen, että ainakin valtionhallinnossa ennen vappua pitää käyttää kaikki vuoden 2005 vielä pitämättömät lomapäivät pois. Koska monelta jää syystä tai toisesta lomien pitäminen viime tippaan, huhtikuussa moni joutuu pakkolomalle. Tosin lomat saatetaan pitää lähinnä vain paperilla ja työpaikalta koitetaan pysyä poissa, mutta ollaan kuitenkin puhelimen tai sähköpostin tavoitettavissa kotikonttorilla. Itse kyllä tapaan pitää pitää lomat aika etupainotteisesti, ei ole vielä jäänyt ylimääräisiä. /ts

IT-antropologit torstai, Huh 13 2006 

Antropologi.infossa oli kiinnostava postaus Popular IT-anthropologists: Observe families until they go to bed. Jutun yhteydestä löytyi lisää linkkejä bisnesantropologi-aihepiiristä:

Computer designers are turning to social scientists for insight [Union Tribune San Diego 3.4.2006]

Microsoft and the Australian tribe – Interview with Anne Kirah [ABC Radio Australia]

Corporate Ethnography. High-tech companies are deploying ethnographers and anthropologists by the score to study how people actually use technology. [Technologyreview 17.11.2005]

Intel’s Hiring Spree. The world’s largest chip manufacturer is hiring, but the resumes it wants might surprise you. [Technologyreview 14.2.2006]

Ja sitten blogi: Bits and Bytes – Observations on anthropology, archeaology, online culture and technology in academia from an anthropologist/web developer.

Ja lisää bisnesantropologiasta Antropologi.infossa.

Oiskohan se hienoa olla tuollainen, IT-etnologi? Valehtelisin jos väittäisin ettei se tuntuisi ainakin vähän hienolta. Eikä sentään tarvitsisi olla mikään tavallinen IT-konsultti, huh. /ts

Sirkuksesta tulikin mieleeni, että… perjantai, Huh 7 2006 

-suunnitelma rakentaa Linnanmäen vesitorniin monitoimisali musiikille, teatterille ja sirkukselle [uutinen] kuulostaa jonkun verran paremmalta kuin muutaman vuoden takainen idea vesitorniin rakennettavista hotellista, vesipuistosta ja hiihtoputkesta [uutinen]

-Otava on juuri julkaissut teoksen Sirkuselämää. Suomalainen sirkus kautta aikojen [tiedote], joka toivottavasti on kiinnostavampi kuin nimensä.

-Osoitteesta Circusmuseum.nl löytyy "the ultimate image bank with posters, photos and prints from the
collection of Jaap Best, the Netherlands’ largest collection of circus
memorabilia" (via Killinki).

-Youtubeen on Rollareiden Rock And Roll Circuksesta irrotettu Sympathy for the Devil ja Jumping Jack Flash. /ts 

Tey0010001681

Bloggausta Desktopilta kohta kaksi vuotta ja vieläkään "ei yhtään surkeaa postausta koko blogin olemassaolon aikana" (via)

Millainen meiliosoite, sellainen isäntä… keskiviikko, Huh 5 2006 

Yltiöstadilaisen ukkini vakiopuuhaa autoliikenteessä 80-luvulla oli toitottaa torvea ja heristää nyrkkiä erityisesti sellaisille ajoneuvoille, joiden rekisterikilpi alkoi U-kirjaimella. Samalla hän toivotti kuskit takaisin Espoon ”saunapoluille” pois pääkaupungin kaduilta tukkimasta liikennettä…sekä jaksoi vaahdota kanssamatkustajille samasta asiasta. Itse olen syntynyt Espoossa. Tilanne muuttui entistä pahemmaksi muuttaessani Mikkeliin M-kilpien sekaan. Nykyisin rekisterikilvet taidetaan arpoa jotenkin, eikä erotteluja voi tehdä. Toisaalta vaikkapa puskuritarrat ja karvanopat kertovat kuskista jotain.

Yläasteella oli tarkka asia, kumpaan korvaan laitettiin korvakoru leimautumisten pelossa, samoin erilaiset bändipaidat viestivät muille lapsille kantajansa persoonasta – jo pitkän matkan päästä. Itse diggailin hevareiden keskellä esimerkiksi Kajagoogoota. Sen todistavat vanhat valokuvat. Armeija-aika oli erityisen aktiivista ”merkkien” lukuaikaa – näin myös aika ennen armeijaa. Itsekin sain kuulla varusmiehiltä kommentteja sivariudesta, vaikka palvelukseenastumismääräys kummitteli kotona tallessa. Syynä oli hieman tavanomaista pidempi tukka.

Eräs uusi tapa tehdä päätelmiä vieraasta henkilöstä, joka ei edellytä edes kasvokkain kohtaamista, on sähköpostiosoitteen perusteella suoritettava pikatulkitseminen. Työkaverini teki tarkkoja havaintoja menneisyyden luokkakavereista kun koko luokalle lähetetyn sähköpostin osoitekenttä oli julkinen. Firman nimen, vaikkapa @nokia.com ja opiskelupaikan, esimerkiksi perinteinen @helsinki.fi lisäksi kuulemma myös muut palveluntarjoajat kertovat monia asioita käyttäjästään. @kolumbus.fi tunnetaan ahkerien tietokoneenkäyttäjien parissa kunnollisten porvariperheiden osoitteena. @pp.inet.fi antaa vaikutteen mahdollisesta ikäihmisestä koneenkäyttäjänä. @hotmail.com tunnetaan taas anonyyminä hämäräpalvelimena treffailijoille, samoin kuulemma @suomi24.fi. Ultimaattiset nörtit voi helposti taas tunnistaa postiosoitteesta @iki.fi… Tunnenpa eräänkin pikkupojan, jolla oli oma ”ikiosoite” jo muutaman viikon ikäisenä nassikkana. Tuskin ketään yllättää se, että pienokaisen vanhemmat ovat aktiivisia tietokoneihmisiä.

MT

Palvelulinjalla on tunnelmaa lauantai, Huh 1 2006 

Kyllästyttääkö aina samoja reittejä sahaavat bussilinjat? Eikö bussikuski tervehdi? Ovatko matkustajat ankeita tuppisuita? Kannattaisi ehkä kokeilla HKL:n palvelulinjoja.

Palvelulinjojen aikataulut ja reitit ovat suunniteltu erityisesti vanhuksia, liikkumisrajoitteisia ja lastenvaunujen kanssa liikkuvia ajatellen. Ne kulkevat yleensä terveysasemien, ostoskeskusten ja muiden palvelulaitosten kautta.

Erittäin hienoa siis. Meillä päin kulkee parikin linjaa: P6 ja P7, tai oikeastaan niitä on kolme, koska on olemassa P7 B ja P7 C. Näillä kolmella linjalla on yhteensä  14 eri kierrosta. Omalla pysäkilläni aikataulut näyttävät tältä:

Img_0175

Toisin kuin tavallisista bussilinjoista, palvelulinjoista ei ole pysäkeillä karttoja eikä pysäkkikohtaisia aikatauluja. Mielenkiintoista ottaen huomioon linjojen kohderyhmän.

Mutta ei se mitään: aina kun linjan kyytiin uskaltaa hypätä, on riemu taattu. Kulttuuriimme normaalisti kuuluvat säännöt eivät enää ole voimassa. Kuski sanoo "hyvää päivää", matkustajilla ei ole kiire mihinkään. Monikaan kyydissä olija ei tiedä, minne linja menee; kuskikin on yleensä vähintään epävarma asiasta. Palvelulinjat sinkoilevat ympäri lähiöitä sattumanvaraisesti flipperikuulan lailla.  Juttuseura on aina taattu; paras avausrepliikki on "mihin tämä bussi menee?". Sitä ryhdytään sitten kyydissä olevien teräsmummojen ja yleensä maahanmuuttajataustaisen kuljettajan kanssa selvittämään, kaikki puhuvat päällekkäin ja kaikilla on oma käsityksensä asiasta, mutta solkkaamisen tuloksena asia yleensä selvitetään ja esitetään kysyjälle että "siellähän se seisoo aikatauluissa että milloin se bussi lähtee mistäkin ja milloin se on perillä. Kannattaa nyt vaan Teidänkin käydä hakemassa se aikataulukirja Rautatiesemalta, kyllä se sieltä selviää." Uusavuton kysyjä henkäisee syvään: "niinhänsevarmastion, tässäonkinminunpysäkkini, kiitoksiajahyvääkeväänjatkoa." /ts