Taksiblogit ovat suosittuja. Elämään ratin takana joskus viittasinkin, ja teen sen taas. Ilmiölle ei tarvitse kovin monimutkaista selitystä hakea; siinä hommassa riittää blogilastun aiheita, ja totta kai lukijoita kiinnostaa päästä osalliseksi tuosta maailmasta.

Amerikkalainen antropologi Robert Leonard meni rahapulassaan ajamaan pirssiä, ja kuinka ollakaan; kirjahan siitä syntyi:

When anthropologist Robert Leonard took a second job as a cab driver
out of economic necessity, he found an "amazing other world."

He
learned about capitalism from drug dealers and prostitutes and hope
from carnival workers; he learned about broken families from
businessmen and thankfulness from broken vagabonds.

"It became a
kind of yellow confessional, without the possibility of condemnation,"
said Leonard, the Knoxville author of "Yellow Cab" (University of New
Mexico Press).

"People, in general, are unappreciated. No one
says, ’Tell me about yourself.’ We don’t ask each other that. But
people want to talk about themselves. They don’t want to be in a cab,
so they talk, knowing they are not likely to see you again."
[Cab-driving anthropologist culls life’s underbelly for book ideas. DesMoinesRegister 20.3.2006] [via Antropologi.info]

Varmaan ei kuitenkaan kannata kuvitella, että pelkkä taksin ajaminen veisi eteenpäin kirjailijan uralla, ei se auta yhtään enempää kuin vaikka juopottelemaan ryhtyminen. Vaikka molempia kirjailijat ovat toki tehneet. Mutta ainakin blogimuodossa nämä jutut toimivat mainiosti. Taksibloggaaminen näköjään johtaa hauskoihin tapaamisiin, Nainen ratissa ja Taksitar bloggaavat molemmat tapaamisestaan samassa taksissa. /ts

Mainokset