Taksiantropologit lauantai, Maa 25 2006 

Taksiblogit ovat suosittuja. Elämään ratin takana joskus viittasinkin, ja teen sen taas. Ilmiölle ei tarvitse kovin monimutkaista selitystä hakea; siinä hommassa riittää blogilastun aiheita, ja totta kai lukijoita kiinnostaa päästä osalliseksi tuosta maailmasta.

Amerikkalainen antropologi Robert Leonard meni rahapulassaan ajamaan pirssiä, ja kuinka ollakaan; kirjahan siitä syntyi:

When anthropologist Robert Leonard took a second job as a cab driver
out of economic necessity, he found an "amazing other world."

He
learned about capitalism from drug dealers and prostitutes and hope
from carnival workers; he learned about broken families from
businessmen and thankfulness from broken vagabonds.

"It became a
kind of yellow confessional, without the possibility of condemnation,"
said Leonard, the Knoxville author of "Yellow Cab" (University of New
Mexico Press).

"People, in general, are unappreciated. No one
says, ’Tell me about yourself.’ We don’t ask each other that. But
people want to talk about themselves. They don’t want to be in a cab,
so they talk, knowing they are not likely to see you again."
[Cab-driving anthropologist culls life’s underbelly for book ideas. DesMoinesRegister 20.3.2006] [via Antropologi.info]

Varmaan ei kuitenkaan kannata kuvitella, että pelkkä taksin ajaminen veisi eteenpäin kirjailijan uralla, ei se auta yhtään enempää kuin vaikka juopottelemaan ryhtyminen. Vaikka molempia kirjailijat ovat toki tehneet. Mutta ainakin blogimuodossa nämä jutut toimivat mainiosti. Taksibloggaaminen näköjään johtaa hauskoihin tapaamisiin, Nainen ratissa ja Taksitar bloggaavat molemmat tapaamisestaan samassa taksissa. /ts

Etnologin kenttämuonaa lauantai, Maa 18 2006 

Tällainen ilmoitus on kuulemma julkaistu vuonna 1950 Man-lehdessä:
Crosseblackwell
(via Ethno::log) Minä en tiedä näistä mitään; etäisin kenttätyömatkani sijoittui opiskeluaikoina Kotkaan. Havainnoimme siellä pidettäviä sukututkijapäiviä ja muistaakseni lohikeitto kuului etuihin. Mutta voihan se olla, että itärajan toisella puolella luuhaavat tutkijat harrastavat jotain tällaista. Mars-patukoita ja nödeä, ehkä? /ts

Musatuubi tiistai, Maa 14 2006 

Koska monet muutkin bloggaajat (ja varsinkin tämä, joka on koonnut 1960– sekä 70- ja  80-lukujen musiikkia) ovat linkanneet mielimusiikkiinsa YouTubessa niin tässä on oman elämäni soundtrackia. Siitä tuli nyt tällainen tummahkosävyisen glamourin valikoima:

The Clash – English Civil War (live)
The Cure – Boys don´t cry
Dead or alive – You Spin Me Round (Like a Record)

Depeche Mode – Policy of truth
Hanoi Rocks – Tragedy
The Jesus and Mary Chain – Happy when it rains
Kent – Kräm (så nära får ingen gå)
Lords Of The New Church – Dance with me
Manic Street Preachers – Motorcycle Emptiness
New Order- Blue Monday
Suede – Animal nitrate

/ts

Kansatieteellinen dokumenttielokuva sunnuntai, Maa 12 2006 

Suomalaisella dokumentilla menee nyt hyvin. Kansatieteilijää tietysti lämmittää, että suomalaisen dokumenttielokuvan historiassa merkittävä rooli on ollut Kansatieteellinen filmi Oy:n kansanperinnettä taltioineilla lyhytelokuvilla. Suomen elokuva-arkisto ja Suomen Kulttuurirahasto ovat nyt saattaneet näitä elokuvia verkkoon sekä virtaavina että ladattavina tiedostoina Isien työt  –  Kansatieteellinen Filmi Oy:n lyhytelokuvia vuosilta 1936-39 -sivustolle. Tämän lisäksi Isien työt -DVD-koostetta voi tilata sivuston kautta. Kuka tahansa ja ilmaiseksi. Uskomattoman hienoa.

Sivustolla voi katsoa seuraavat elokuvat:

-Isien työt – poimintoja kansatieteellisen elokuvamme perinteestä
-Elokuva kansatieteellisten kohteiden taltiointimenetelmänä
-Haaparuuhen synty
-Hämeenkyrön heinänteko
-Kaskisavun mailta
-Rauman pitsit
-Rymättylän talvikalastus
-Kansanomaisia urheiluleikkejä Ruovedellä

Näistä voin suositella esimerkiksi Haaparuuhen syntyä, jossa kerrotaan, miten yhdestä haapatukista saadaan aikaan vene käyttäen aseena ainoastaan kirvestä ja telsoa sekä tulta ja tervaa. Filmi on elokuvallisesti hieno, ja rakentamisprosessi on nähtävissä vaihe vaiheelta erittäin havainnollisesti.

Dokumenteista puheen ollen – TV2 näyttää ensi tiistaina klo 22.55 pikauusintana dokumentin Kone 17, jossa kuvataan paperikoneen  pysäyttämistä UPM:n Voikkaan tehtaalla vuonna 2004. Nyt kun "UPM käynnistää laajan, koko yhtiön kattavan ohjelman kannattavuutensa palauttamiseksi uudessa liiketoimintaympäristössä." [UPMn tiedote] on dokumentti valitettavasti taas ajankohtainen. /ts

Äänimatka torstai, Maa 9 2006 

Tämähän on aivan mahtavaa. Häät Kairossa. Sammakoita Brasiliassa. Metro Barcelonassa. Lätkämatsi Oulussa. SoundTransit:

"SoundTransit is a collaborative, online community dedicated to field
recording and phonography. On this site, you can plan a sonic journey
through various locations recorded around the world, or you can search
the database for specific sounds by different artists from certain
places. If you are a phonographer, you can also contribute your
recordings for others to enjoy."

(via Feldnotizen.) /ts

Meemeistä ja ikääntymisestä tiistai, Maa 7 2006 

Monien bloggareidenkin harrastamista meemeistä – "informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa aivan kuten geenit leviävät biologisessa evoluutiossa" [Wikipedia] – oli juttu uudessa MikroBitissä [Verkko on meemien valtakunta, MikroBitti 3/2006]. Kirjoitus selvitti vihdoin minullekin, joka en ole istunut koko lapsuuttani tietokonepelien ääressä, mistä on peräisin esimerkiksi tämä "All your base are belong to us" -juttu. (Verkosta ja verkostoista kirjoitti Desktopillekin päätyneen "mitä sulla on päällä" -meemin valossa blogiinsa Petjä Jäppinenkin.)

Moniin meemeihin on kerääntynyt niin monia populaarikulttuurin kerroksia, että sitä useimmiten huomaa olevansa näistä jutuista täysin pihalla. Vanha. Ihan retro.

Useassa blogissa on meeminomaisesti linkitetty Hesarin kuolinaikalaskuriin. Itsekin aloin vastailemaan kysymyksiin, mutta pian tajusin, että elän niin terveellisesti, että ylitän todennäköisesti 75 vuoden keskiarvoisen elinikäodotuksen ja päädyn jonnekin Arvo Ylpön lukemiin. Ja tämä ajatus alkoi tympimään aika pahasti, joten lopetin testin täyttämisen. Elämä on kuitenkin liian lyhyt käytettäväksi meemeilyyn. Ja ikääntymisen huomaa muutenkin. Vai mistä kertoo se, että usein perjantai- ja lauantai-iltaisin joutuu sulkemaan Radio Helsingin, koska sieltä tulviva poppi suorastaan vaatii lähtemään baariin. Lue siinä nyt tyttärelle iltasatua kun radiossa joku renttu raakkuu, että "I’m feeling supersonic, Give me gin and tonic". /ts 

Vanhat mittayksiköt perjantai, Maa 3 2006 

Kippunta, virsta, tynnyri, luoti, kappa, krossi kuulostavat tutuilta, mutta mitä ne tarkoittavat? Vanhojen mittayksiköiden muuntamiseen nykyisin käytössä oleviksi löytyy apua seuraavien linkkien takaa:

Mittojen muuntaja, Turun yliopisto
Keskiaikaiset mitat, Katajala.net
Maanmittareiden käyttämät mittayksiköt Ruotsin vallan aikana, Virtuaaliyliopisto
Vanhat mitat rakentamisessa, Museovirasto
Rahanarvonkerroin 1860 – 2005, Nordea
Rahanarvolaskuri, hyödykkeiden hintoja ja vuosittainen inflaatio 1860-luvulta nykypäivään, Suomen Pankin rahamuseo
Vanhat keittiömitat, Nicehouse

Vaan tiedättekö mitä mittaa Muumi? Se on lapsiperheissä käytössä oleva ajan yksikkö, joka tarkoittaa Muumi-ohjelman keston mukaisesti puolta tuntia. "Vielä kestää kolme muumia niin sitten ollaan kotona". /ts