Hesari esitteli tänään uudet kulttuurisivujen kolumnistit. Heistä aloitti Umayya Abu-Hanna haikeanhulvattomalla kirjoituksella "Missä olisin ilman Tapania" (€), joka kertoi kansatieteen kurssilla kieli- ja kulttuurimuurin taakse joutunutta Umayyaa auttaneesta vanhemman ikäpolven kansatieteilijä-kaimastani:

"En itsekään vielä tajua, miten olin päättänyt
kouluttaa itseni tähän yhteiskuntaan. Olen kansatieteen kurssilla.
Vihkoon kirjoitan: ´Suomen keskiajan peltojen muokkaamisessa käytetään
riisikarhua, hiuspidikkeenä harakkaa ja pellavan eräs työstämisväline
on puinen krokotiili.´"

"Paperi kädessä seison luokan keskellä. Opiskelijat
istuvat kaukana toisistaan. Sanon englanniksi: ´Auttaisiko joku?´
Alkavat vilkuilla laukkuunsa. Kaukana takana nousee vaaleatukkainen
mies. Hiukset ovat ohuet, iho vaalea, rakenne hento. Vaatteet siistit
ja tummansiniset. Hän kävelee kohti hymyillen: ´Miten voin auttaa?´ Tapani
ei ajattele: eksoottiset hiukset. Ei ajattele: apua, en äännä englantia
hyvin. Tapani on ihminen, joka on kiinnostunut kansatieteestä ja
kävelee kohti toista ihmistä, joka on kiinnostunut kansatieteestä. Tapani
sanoo: ´Pelto is field.´ Auraa hän selittää käsillään. Rauhassa hän
istuu pää vähän vinossa ja hymyilee. Katse sanoo: eikö olekin
mielenkiintoinen aihe!"

Kotona kerrottiin, että tämä kirjoitus laitetaan jääkaapin oveen. Mikäs siinä. /ts

Mainokset