Arjen valotuksia tiistai, Tam 31 2006 

Helsingin rautatieaseman Postitalon päädyssä on aika ajoin esillä kiinnostavia valokuvanäyttelyitä. Nyt tilassa on 30.1. – 5.2.  arkipäivä näytteillä:

Camera Obscura -hanke on Helsingin sosiaaliviraston työntekijöiden, asiakkaiden ja vapaaehtoisten yhdessä aloittama projekti, jossa kokeillaan uudenlaista aktiivista toimintaa oman elämän ymmärtämiseksi ja näkyväksi tekemiseksi myös muille. Camera Obscura -hankkeessa osallistujat ottavat valokuvia omasta arjestaan. Kuvaaminen tuo arjen realiteetit näkyville paitsi kuvaajille itselleen, myös muille ja mahdollistaa näin kuvallisen vuorovaikutuksen erilaisten ja erilaisissa olosuhteissa elävien ihmisten välillä. [Helsingin kaupungin sosiaaliviraston tiedote]

Kannattaa vilaista, vaikkapa – tai varsinkin – ohimennen. /ts

Mainokset

Vaatteet yllä ja alla torstai, Tam 26 2006 

Minä kun en koskaan osallistu näihin meemeihin. Ja taas osallistun. Kun kerran tuli haastekin. Onhan kansalla oikeus tietää. Tästä oli siis kysymys:

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän
haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan
tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt
merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja
käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä
merkinnästä.

Juuri nyt olen pukeutunut itä-helsinkiläisen lähiöisän kansanpukuun: t-paitaan ja farkkuihin. Ne ovat siniset ja mukaviksi kulahtaneet. Kalsarit ja sukat ovat mustat. Merkit – jos niitä on ollut – ovat pois kuluneet. Tuohivirsut jäivät eteiseen.

Mukaan haastan kommenttinapilla (toivottavasi se toimii…) vaatetuksensa kertomaan ne tämän blogin lukijat, joilla ei ole omaa blogia. /ts

Viattomuuden murtuminen keskiviikko, Tam 25 2006 

Osoitteessa C64s.com on selaimen kautta pelattavissa vanhoja Commodore 64n pelejä (via Linko). Hyvä kattaus, mutta ainakin pari mittaamatonta kulttuurihistoriallista arvoa omaavaa teosta puuttuu kuitenkin joukosta. Nimittäin Raid Over Moscow ja Samantha Fox Strip Poker. Pelien tarkoitus käy hyvin ilmi niiden nimistä, siihen aikaan tietokonepelit olivat hyvin suoraviivaisia. Ja viattomia, se lisättäköön.

80-luku taisi olla muutenkin viattomuuden aikaa, mutta ei kulunut kauaa aikaa kun asiat kääntyivät päälaelleen. En tiedä, kumpi olisi silloin aikoinaan tuntunut todennäköisemmältä: se että valtio nimeltä Neuvostoliitto lakkaisi olemasta tai että Sam Fox olisikin oikeasti lesbo? Ja olisiko Samanthan riisuminen ja Kremlin pommittaminen ollut puoliksikaan yhtä kiihottavaa, jos tällaisesta mahdollisuudesta olisi ollut edes etäisesti tietoinen?

Joskus kuulemma voi joutua tilaan, jossa eletty elämä pyörii filmipätkänä silmien editse. Olisi aika huolestuttavaa, jos se näyttäisi tältä:

Square Samantha

Edit: Raid over Moscowhan oli se peli, jonka ulkopoliittiinen arveluttavuus johti eduskuntakyselyynkin [Tietokonepelit osana audiovisuaalisen kulttuurin moraalipaniikkia, Petri Saarikoski. Wider Screen 1-2/99].
/ts

Perinneruokaa uudessa muodossa lauantai, Tam 21 2006 

Ruokakaapista löytyi paketillinen jäniksenpapanan näköisiä viljavalmisteita. Eräänlainen suomalainen terveysversio herra Kelloggin tuotteista siis. Elintarvikkeella oli eksoottisen kuuloinen nimi: TalkMuru. Tookmuru?

Eikun talkkunamuru. Kyseessä on tämä vanha hämäläinen perinneruoka uudessa formaatissa ja uudelleen brändättynä. Eikä yhtään huonosti; jalostusaste on noussut jonkun verran, ja kilohinta aika paljon. Valmistajan, Taivalkosken myllyn, kotisivuilla kerrotaan, että kyse on talkkunajauhosta valmistetusta murosta. Tuotteen paketti ei ratsasta perinteillä, vaan kotimaisuudella ja terveellisyydellä.

Mikään suomalainen erikoisuus talkkuna ei toki ole. Toivo Vuorelan Suomalainen kansankulttuuri -teoksen mukaan  talkkuna (ven. tolokno) on ollut vanha, keskiaasialaisten paimentolaiskansojen leivän asemesta suosima puuron vastine. Venäjän armeijassa se oli vielä 1600- ja 1700-luvulla sotamiehen kenttämuonaa.

Valmistustavassa on eri puolilla Suomea ollut eroja: Karjalassa ja Savossa talkkuna keitettiin ohrasta sakeaksi puuroksi, josta syöjä saattoi puristaa kouraansa möykyn, jota syötiin kädestä joko kylmänä tai lämpimänä voilla siveltynä.

Nykyäänkin kaupoissa myytävä hämäläinen talkkuna on puolestaan ollut ohrasta, kaurasta, rukiista ja herneestä ensin keitetty, sitten kuivatettu ja lopuksi leivinuunissa ruskeaksi paahdettu jauho. Näitä jauhoja sekoitettiin sitten piimään tai viiliin. Talkkuna oli suosittua kesäruokaa, esim. heinänteon aikaan tätä ruokaa oli helppo valmistaa etäniityllä ollessa.

Puurojen ja leipien lisäksi muiden yksinkertaisten jauhoista valmistettujen ruokalajien kirjo on perinteisessä ruokataloudessamme ollut laaja: kylmään veteen sekoitetusta jauhoista valmistettua tiivistä, kouraan puristettua palloa kutsuttiin Savossa pepuksi tai tai pöperöksi. Kajaanin tienoilla on syöty kopattia: kylmään piimään sekoitettua rukiisia jauhoja, joista muodostunutta puuroa pistettiin suuhun pärelastalla. Keskisuomalais-savolaiset apposet oli ruokalaji, joka valmistettiin paahtamalla padassa jauhoja ja maustamalla ne suolalla. Apposia syötiin nauriskeitikikkäiden tai perunoiden kanssa kastamalla niiden palasia annoskuppiin. Satakuntalainen syöväntaikina valmistettiin kuumaan veteen sekoitetuista ruisjauhoista. Seos sai imeltyä sakeaksi velliksi, ja sitä syötiin leivän särpimenä etenkin talvisaikaan, kun maitotuotteet alkoivat käydä vähiin.

Onhan noita. Yksi maukas nykyajan sovellutus on Sysmän luomuherkkujen valmistama viljapihvi; jauhoja, joiden joukkoon lisätään vettä ja paistetaan pannulla.

Lähde: Toivo Vuorela: Suomalainen kansankulttuuri, s.255 – 257. WSOY 1975.
Ks. myös: Sari H. Pitkänen: Suomalainen ruoka -sivusto.

/ts

Omituisuuksia, ehkä torstai, Tam 19 2006 

Aargh! Tuli haaste vastata meemiin, jossa pyydetään listaamaan omia outoja tapoja. Tässä niitä sitten olisi. On nää mun mielestä ainakin vähän omituisia:

1) Tahaton kyky tehdä maailmasta mielenkiintoisempi paikka lukemalla uutisotsikot väärin. Esimerkki tältä aamulta: "Halonen kyseenalaistaa Vanhan testamentin". Häh!?

2) Halu kiivetä kaikkiin korkeisiin rakennelmiin; pilvenpiirtäjiin liittyvät pakkomielteet.

3) Tarve optimoida liikennevälineestä toiseen ehtiminen kävelemällä vaikka koko junan lävitse mahdollisimman lähelle asemaa.

4) Kylmä kahvi, parhaassa tapauksessa edellisen vuorokauden takainen kylmä kahvi, nam.

5) Nukkuminen tiukasti ympärille käärityn peiton sisällä.

Ja haasteeseen kuului, että minun pitää jatkohaastaa vielä viisi muuta bloggaajaa. Olkaapa hyvä, Maalainen (tervetuloa takaisin!), Tiuku (osta ihmeessä se iBookki!), Kari Haakana (ihan vaan kiusaksi kun ei Heidin haasteeseen vielä tarttunut) ja Juha Autero (joka oli leikkikaverini joskus reilu 20 vuotta sitten ja jonka blogiin juuri törmäsin; moi Juha!) sekä kansatieteilijä-kollegani Mikko (Työpöydällä on ollut vähän yksinäistä…). /ts

Kuollut kala? maanantai, Tam 16 2006 

Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen ahdinkoa käsittelevä The Economistin kirjoitus löytyy lehden webbiarkistosta [The dying fish swims in water, The Economist 20.12.2005]. Samasta aiheesta bloggattiin Desktopillakin taannoin. Tilanne vaikuttaa huonolta, eikä tulevaisuus näytä sen paremmalta. Paitsi ehkä: "…That leaves the one area where the Finno-Ugric movement can claim some
success: propaganda initiatives by politicians and activists." Suomi kyllä ei ole asiaan kovin voimakkaasti reagoinut, nähdäkseni. Mites on, Tarja ja Sauli?

Helposti intiaanit ja zapatistit saavat ylleen romanttista hohdetta, samalla kun lähempänä tapahtuu vastaavanlaisia asioita, jotka eivät kuitenkaan samalla tavalla kiinnosta. Lieneekö osasyynä Suomen vähemmän esimerkillinen historia saamelaisten kohtelussa?

Verkkokansalainen voi käyttää verkkokansalaisoikeuksiaan täyttämällä Ugri.infon sivuilta löytyvän vetoomuksen. Soome-Ugri Rahvaste Infokeskus jakaa sivuillaan kätevästi englanniksi suomalais-ugrilaisia koskevia lehdistötiedotteita. Ja M.A. Castrénin seuralla on osoitteessa Ugri.net erinomainen sivusto suomalais-ugrilaisista kielistä ja niiden puhujista kattavilla kirjallisuus- ja linkkilistoilla varustettuna. /ts

Aikamatka Ruotsiin maanantai, Tam 9 2006 

Suomalaisten museoiden verkkoaineistot tukevat heikosti opetusta. Näin totesi Kalle Kalliokin taannoisessa gradussaan [Museoiden verkkonäyttelyt historian oppimateriaaleina, pdf]. Ruotsissa asiat on tietysti paremmin, vai ovatko?

Nordiska Museet on Tukholman Skansenilla sijaitseva Ruotsin kulttuurihistoriaa monipuolisesti ja tuoreesti esittelevä hieno museo [museon verkkosivut]. Nordiska Museetin saitilta löytyy myös aikakone, joka vie aikamatkalle Ruotsin historiaan [Tidsmaskin, flash]:

"Insamlade ting, berättelser och bilder är ledtrådar till det
förflutna. Hur levde man förr? Hur bodde man, vad åt man och hur klädde
man sig? Hur tänkte man och vad trodde man på? Vi lär oss mycket om
livet idag när vi blickar bakåt i tiden."

Pykivän perinnemusiikin säestyksellä tynnyrinmuotoinen aikakone vie simppelisti piirretylle, 1500-luvun eloisalle ruotsalaiselle kylänraitille. Asiat ovat kuten pitääkin: ihmiset tarinoivat tienposkessa, sotilas palaa kotiinsa pitkän sotareissun jälkeen, kirkolla kauppatavara vaihtaa omistajaansa pelimannin soiton säestyksellä, kanat kaakattavat tyytyväisenä saadessaan jyviä ja metsänreunassa kurkkii vuorenpeikko.

Kun kaikkia aktiivisia kohteita on klikattu, päästään laatimaan iltapäivälehden lööppiä aikakauden malliin. Kun hommasta on suoriuduttu, aikakone kiidättää sata vuotta lähemmäs nykypäivää. Taas klikkalillaan ihmisiä ja muita kohteita, ratkaistaan peli ja päästään ajassa eteenpäin. Paikka pysyy samana, mutta rakennukset komistuvat ja muuttuvat kaupunkimaisemmiksi. Elinkeinojen, liikennevälineiden ja tapakulttuurin muutos tulee havainnollisesti ilmi. Lopussa päästään vuosituhannen vaihteeseen, jolloin katusoittajalla on mora-harpun, viulun ja haitarin jälkeen pan-huilu, maalaistalon pihassa on hevosten sijaan Volvo, horisontissa siintää Miljonprogrammetin aikana syntyneet lähiöt, ihmiset uskovat näkin sijaan ufoihin ja raitille on pysähtynyt jäätelöauto.

Tidsmaskin on suunnattu ala-asteikäisille, mutta saipa siitä näköjään iloa ja hauskan ruotsinkurssin vanhempikin. Tietysti välittynyt kuva historian kehityksestä on aika suoraviivainen, mutta tässä muodossa ei yksinkertaistuksilta voi välttyä. Erityistä plussaa Tidsmaskin saa äänimaailmastaan, joka paikoin nousee visuaalisen aineiston kanssa yhtä tärkeäksi. Eli vastaavanlaisia opetuspäljäyksiä suunnittelevan varmasti kannattaa ottaa ruotsalainen aikakone alleen. /ts

Kohtaaminen keskiviikko, Tam 4 2006 

Hesari esitteli tänään uudet kulttuurisivujen kolumnistit. Heistä aloitti Umayya Abu-Hanna haikeanhulvattomalla kirjoituksella "Missä olisin ilman Tapania" (€), joka kertoi kansatieteen kurssilla kieli- ja kulttuurimuurin taakse joutunutta Umayyaa auttaneesta vanhemman ikäpolven kansatieteilijä-kaimastani:

"En itsekään vielä tajua, miten olin päättänyt
kouluttaa itseni tähän yhteiskuntaan. Olen kansatieteen kurssilla.
Vihkoon kirjoitan: ´Suomen keskiajan peltojen muokkaamisessa käytetään
riisikarhua, hiuspidikkeenä harakkaa ja pellavan eräs työstämisväline
on puinen krokotiili.´"

"Paperi kädessä seison luokan keskellä. Opiskelijat
istuvat kaukana toisistaan. Sanon englanniksi: ´Auttaisiko joku?´
Alkavat vilkuilla laukkuunsa. Kaukana takana nousee vaaleatukkainen
mies. Hiukset ovat ohuet, iho vaalea, rakenne hento. Vaatteet siistit
ja tummansiniset. Hän kävelee kohti hymyillen: ´Miten voin auttaa?´ Tapani
ei ajattele: eksoottiset hiukset. Ei ajattele: apua, en äännä englantia
hyvin. Tapani on ihminen, joka on kiinnostunut kansatieteestä ja
kävelee kohti toista ihmistä, joka on kiinnostunut kansatieteestä. Tapani
sanoo: ´Pelto is field.´ Auraa hän selittää käsillään. Rauhassa hän
istuu pää vähän vinossa ja hymyilee. Katse sanoo: eikö olekin
mielenkiintoinen aihe!"

Kotona kerrottiin, että tämä kirjoitus laitetaan jääkaapin oveen. Mikäs siinä. /ts

Tuoreita tieteellisiä verkkojulkaisuita maanantai, Tam 2 2006 

Suomen historiaverkko Agricolaan on tullut keskustelufoorumit. Järin vilkasta diskurssia ei siellä käydä, mitä nyt intetään perusteellisesti jostain kirja-arvostelusta. Ilmoitustauluna foorumi palvelee paremmin, varsinkin ilmoituksia uusista kirjoista ja muista historia-aiheisista medioista on kätevä lukea täältä.

Verkossa luettavissa olevista julkaisuista mainittakoon uudet Eloren (2/2005),
Ennen ja nytin
(4/2005) sekä Tieteessä tapahtuun (7/2005) uudet numerot.

Uutta on, että Teollisuushistorian seura on alkanut julkaista Tekniikan waiheita -lehden artikkeleita eTW -otsikolla. Vielä kun elämme jouluaikaa niin lukea kannattaa ainakin Jaakko Suomisen artikkeli "Petteri Punakuonoa mekanisoimassa. Joulupukki ja liikennevälineiden modernisaatio." [artikkeli PDFnä]

Hauska oli bongata myös Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran lupaavanoloinen, joskin turhan asiallisesti nimetty blogi Työväen historian uutisvirtaa. Blogi olisi monelle muullekin tieteelliselle seuralle passeli media – vai mitä, Ethnos ja Muinaismuistoyhdistys…? /ts