Joulu – josta Historian siipien havinat valisti meitä tömäkällä kansainvälisellä linkkikoosteella – meni tänä vuonna nopeasti ohi. Instant-joululla on kaiketikin jonkunlaisia kansantaloudellisia vaikutuksia; työtätekevän kansanosan tuloksentekoa eivät liiat pyhät päässeet pahasti katkomaan.

Usein viitataan entisaikojen viikkokausiakin kestäneeseen jouluun, ja totta onkin, että jouluvalmistelujen piti olla valmiit Tuomaan päivään (21.12.) mennessä, ja että juhlakausi jatkui aina loppaiseen (6.1.) asti. Joulu sellaisena kuin me sen tunnemme on tosin suhteellisen nuorta perua. Vielä 1800-luvun alussa vain säätyläiset viettivät joulua onnittelukortteineen, lahjoineen ja koristeltuine kuusineen, mutta talonpojille varsinkin Itä-Suomessa joulu erosi arjesta lähinnä tavallista runsaamman syöpöttelyn ja juopottelun ansiosta.

Kansan ilonpito keskittyi joulun jälkeisiin päiviin, jolloin tapaninpukit, nuuttipukit ja muut kummajaiset lähtivät rymyämään kylälle ja tyhjentämään talojen juomavarastoja. Erityisesti tämä keskittyi loppiaisen jälkeiseen Nuutinpäivään (7.1., myöhemmin 13.1.), jolloin toisaalta aloitettiin arkiaskareet, toisaalta lopetettiin joulujuomat.

Kustaa Vilkuna kertoo vielä 1900-luvun alussa varsinkin Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen seuduilla voimissaan olleista Knuutin kiertueista seuraavasti:

"Joukon ytimen muodosti 3-5 hassunkurisesti pukeutunutta nuorta miestä tai naista. Miehet saattoivat pukeutua naiseksi tai naiset mieheksi. Miehillä oli olkilyhteitä yllään, turkki nurin, liina maskina silmillä tai kasvot noettu mustiksi, joku joukosta oli morsiameksi hankittu jne. — Tarkoituksena oli saada joulukauden viimeinen olutkestitys, juoda tynnyrit tyhjiin koko kylästä. Joukko kasvoi sitä mukaa kun edettiin talosta toiseen. Saavuttaessa taloon kopistettiin ovelle ja kysyttiin: "Saako Nuutti tulla?" Sisään päästyä Nuutti alkoi haistella,onko tynnyrissä tai kellarissa olutta. Seurue huusi: "Olvitapit auki." Jos saatiin, kiitettiin kauniisti laululla, mihin talonväki puolestaan vastasi ns. Nuutin laululla — Ellei tarjoilua saatu, esitettiin karkeasanainen haukkumalaulu, jossa mm. saatettiin uhata, ettei ensi kesänä tulla tämän talon elotalkoisiin. — Olutta ja muita tarjouksia ei suinkaan aina nautittu paikalla, vaan ne koottiin pihalla odottavaan rekeen, jossa oli saavi olutta varten. Koko saalis kuljetettiin lopuksi kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. Siellä olut ja muu ruoka tasan nautittiin"

Nuutinpäivän kiertueet ovat kuulemma vielä ainakin Satakunnassa voimissaan, joskin se on muuttunut lasten perinteeksi. Nuuttipukilla on luonnollisesti yhteys joulupukki-perinteeseen, tämän lisäksi tapa leikkaa mielenkiintoisella tavalla myös nykypäivän pääsiäistrulleihin sekä Suomessakin läpi lyöneeseen Halloween-juhlintaan. Jouluun – ilmeisestikin – kuuluvaa sikailuntarvetta täyttää nykyään pikkujoulujen juhlinta siinä kun se ennen luontevasti tapahtui joulun jälkeen sarvipäisten naamioiden takana.

Lähteet:
Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto. Otava, 1996. (1. painos 1950)
Sirpa Karjalainen: Juhlan aika. WSOY 1994.

Loppiaisesta ja nuuttiperinteestä on Warthog kerännyt hyvän viitesivun, lukekaa lisää sieltä. Muutenkin itselleni aikaisemmin tuntemattoman Warthogin Viikon kulttuurivinkit olivat mainioita. /ts

Mainokset