Naisten ravintolavessakulttuuri on äkkiseltään ajateltuna selvästi rikkaampaa kuin miehillä. Näin ainakin päättelin silmäiltyäni Jargonia-sarjassa julkaistua Heli Niskasen artikkelia Holtittomia ja humalaisia naisia? Oikea ja väärä naiseus baarien naistenvessoissa, joka perustuu tutkimuksille jyväskyläläisissä baareissa:

Naistenvessat ovat täynnä keskustelua,
juttelua, huudahduksia, uteluja, suunnittelua, nauramista, itsekritiikkiä,
katseita ja tarkkailua – ne ovat selvästi julkisia tiloja, mutta silti naisille
yksityisiä.

Miehillä kyseisenen touhu ei selvästikään ole samalla tavalla sosiaalista. Toisaalta miehillä pisuaarilla käymiseen liittyy fyysinen itsen paljastaminen muille, joka tuo wc-käyntiin omat merkityksensä. Ja mitä halusi kertoa se tunnettu muusikko, joka ruuhkaisessa Lostarin vessassa kusi rehvakkaasti lavuaariin?

Tuohon kysymykseen ei taida löytyä vastausta Toiletology 101 -sivustolta, aika moneen muuhun asiaan kylläkin, esim. vesivessan historiaan. Vessainteriöörien ihailijoiden kannattaa tsekata saksalaisen Design-Booksin julkaisema Ingrid Wenz-Gahlerin teos

Flush!Modern Toilet Design. Maanläheisemmästä käymäläkulttuurista kiinnostuneille suosittelen käymäläseura Huussi ry:n kotisivuja, joilta seuraava lainaus:

Sisään mennään suurin tuskin
huoliansa häätämään,
muutakin taakse jättämään
ja ulos tullaan
punaposkin.

/ts

Mainokset