Viime sunnuntain Hesarin sunnuntaidebatissa Mobilia-museon johtaja Kimmo Levä viritti keskustelua museoiden taloudesta otsikolla "Museoiden on pantava lahjoituksille hintalappu" [kirjoitus ja siihen liittyvät vastaukset]. Levä viittaa epärealistisiin odotuksiin musoiden kävijämäärien kasvamisen mahdollisuuksisista vaikuttaa rahavirtojen suunnan muuttumiseen. Lääkkeeksi hän ehdottaa, että museot muuttaisivat lahjoitusten vastaanottamisen maksulliseksi, koska se kuitenkin aina lisää museon kuluja. Ajatus on kiinnostava, ja ainakin paperilla toimiva. Mutta kieltämättä sotii sitä ajatusmaailmaa vastaan, jota museot vielä edustavat. Ja ehkei vaikuttavuudeltaan kuitenkaan riittävä.

Miten olisi kokoelmien pistäminen lihoiksi? Maassammehan on tunnetusti erittäin lukuisa joukko museoita, joissa on hirvittävä määrä tavaraa; huonekaluja, esineitä, maalauksia – markkinakielellä antiikkia. Tästä tavaramäärästä varmasti osa on keskenään päällekkäistä, eli museoidemme varastoissa on tavaraa, jota ei koskaan saada näytteille, jota ei ehtä ole kunnolla luetteloitu ja jolla ei välttämättä ole kulttuurihistoriallista arvoa. Mutta jota ihmiset enemmän kuin mielellään ostaisivat koteihinsa käyttöesineiksi.

Eihän tuollainen tietysti ole missään sivistysvaltiossa mahdollista, se on selvää kuin viinapullo. Entäs esineiden adoptointi, jossain kirjastossahan ovat asiakkaat voineet adoptoida kirjoja ja varmistaa niiden säilyminen kokoelmissa. Ajatus voisi toimia museoissakin, tietyllä summalla asiakas voisi adoptoida oman mieluisan nimikkoesineen ja varmistaa sen huolenpidon ja esittämisen näyttelyssä. Hmmm.

Kimmo Levän mielestä keskustelu museoiden osaamisen nykyistä ahkerammasta hyödyntämisestä on tarpeen ja että avaajia kaivataan sekä museoiden sisällä että niiden omistajien joukossa. Ja varmasti myös käyttäjien. Ei tarvitse olla kummoinen oraakkeli ennustaakseen, että museolalla koetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana vielä suuria mullistuksia. Toivottavasti ainakin, ja mielummin kertarutinalla. Olennaista on nykyistä tiiviimpi vuorovaikutus ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Jyväskylän yliopiston museologian professori Janne Vilkuna lausui kerran eräässä tilaisuudessa jotain sellaista, että "historia ei ole se, mitä jätämme taaksemme, vaan se mitä menneisyydestä mukaan otamme nykyisyyteen ja tulevaisuuteen". Hienosti laitettu, ja asettaa kovan vastuun myös museoille. /ts

Mainokset