Leon elämä maanantai, Mar 28 2005 

Leo Pugin on Hesarin toimittaja, joka luulee tämänpäiväisessä kulttuurisivujen kolumnissaan, ettei hänen kannattaisi ryhtyä kirjoittamaan blogia. Bloggaajat eivät sitä kuitenkaan sulata. Kari Haakana kannustaa Leoa ottamaan pari olutta blogin avaamista odotellessa, Anita Konkka on huolissaan Leon masennuksesta, Kasan Jussi haluaisi lukea nimenomaan Leon kirjoittamaa blogia…

Anna siis palaa Leo, ei minua kiinnosta "suuret visiot" tai "mullistavat ajatukset", joiden puutteen tunnet estävän blogin kirjoittamisen. Eikä minua haittaa, vaikket muka olisikaan "taitava sanankäyttäjä", saati "trendikäs". Etkä kai tosissasi kuvittele, että blogin perustamisen estää, jos olet "yksinkertainen perusihminen, joka elää yksinkertaista peruselämää." Kas kun se juuri voi olla äärimmäisen kiinnostavaa!

Se, että miljoonat suomalaiset noudattavat samaa päivärytmiä Hesarin ulkomaantoimittajan kanssa, on jotenkin todella kiehtovaa – joskin myös vähän pelottavaa. Lasten viemiset päiväkotiin, väsyneet aamupalaverit, kahviautomaatilla käynnit, lapsille laitetut spagetit, tiskikoneen lataamiset, television ääressä avatut oluet, huonosti nukutut yöt… ja huomenna sama uusiksi… se on sitä suomalaista arkipäivän sinfoniaa ja eeposta parhaimmillaan, jossa apeaan perusvireeseen sekoittuu kuitenkin jotain taianomaista ja ylevää. /ts

Mannaa vinyylisukupolvelle ja nettikuuntelijoille tiistai, Mar 22 2005 

Aluksi cd-levyjen ja nyttemmin mp3-soittimien esiinmarssi on vähentänyt albumien merkitystä kokonaisuutena. Levyjä ei enää kuunnella alusta loppuun, vaan kuuntelijat voivat skipata välistä tylsät biisit. Tämä ehkä on johtanut täytebiisien levyttämiseen ja albumien kestojen pitenemiseen.

Live-tilanteetkin tahtovat olla artistien hittien läpisoittoa muutaman pakollisen uuden biisin höystämänä. Briteistä kuuluu kuitenkin kummia; sikäläinen Word-lehti uutisoi marraskuun numerossa, että uusin villitys on keikat, jotka perustuvat yhden albumikokonaisuuden esittämiselle. Näin on tehnyt Patti Smith Horsesin kanssa ja Evan Dando Lemnoheadsin It´s a shame about rayn kanssa. Jopa Gorillaz heittää keikan, jolla vedetään muutaman kuukauden takainen Demon Daysin kokonaan.

Viehättävä ajatus; itsekin tiedän pari levyä, jotka olisi hienoa kuulla ihan jokaista biisiä myöten. Nostalgiaa, sitäpä sitä. Tämä ei kuitenkaan estänyt minua innostumasta Pandorasta: se on verkkopalvelu, joka pyytää minua kertomaan artistin tai kappaleen nimen, ja sen jälkeen kaivaa samankaltaista musiikkia nettiradioista. Uutta, aikaisemmin tuikituntematonta musiikkia nyt koneelta jatkuvasti. Pandoraa voi – ja kuuluukin – myös opettaa. Jos asema soittaa Curen siivellä Simple Mindsiä ja luulee Kate Bushilla ja Ace of Basella olevan jotain musiikillista yhtäläisyyttä, niin ei tarvita kuin yksi hiirenklikkaus ja Pandora lupaa olla enää ikinä soittamatta moista sontaa minun kanavallani. /ts

Kuluta kulttuuria – rahalla tai ilman lauantai, Mar 19 2005 

Älä osta mitään -päivä on viikon kuluttua sunnuntaina, 25.11. Tänä vuonna kulutusta pyritään ohjaamaan tavaran hankkimisesta kulttuurista nauttimiseen. Moni museo on mukana kampanjassa ja  tarjoaa ilmaista tai alennettua sisäänpääsyä [lista mukana olevista museoista]. Museoon siis! Ja ehkä päivän säännöistä voi joustaa museokauppatuotteiden kohdalla [lista museokaupoista verkossa].

Muuten, ainakin suurimpiin helsinkiläisiin museoihin pääsee säännöllisestikin ilmaiseksi sisään jos osaa ajoittaa käyntinsä oikein. Kannattaa siis mennä Kansallismuseoon tiistaisin 17.30 – 20.00, Ateneumiin keskiviikkoisin 17.00 jälkeen, Helsingin kaupunginmuseoon torstaisin koko päivän, Sinebrychoffille torstaisin 17.00 – 20.00 ja Kiasmaan perjantaisin 17.00 – 20.30. /ts

Retroilua maanantai, Mar 14 2005 

Totesin taannoin, että historia on sitä kiinnostavampaa, mitä lähemmäs tätä päivää tullaan. Tulevaisuuden suhteen taas tykkään, että se on kiehtovimmillaan, jos siitä on jo kulunut jonkun verran aikaa. Kaltaiselleni tarjoaa Hesarin blogi Retromania rutkasti luettavaa ja katseltavaa eri alueilta, arkkitehtuurista tietokonepeleihin.

Esimerkkinä Retromanian linkeistä on häkellyttävä Photos of an Unknown Family Who probably Owned a Liquor Store – kuvagalleria kirpputorilta löytyneen valokuva-albumin sisällöstä. Vastaavanlaisia linkkejä on muuten Kasattu muuallekin.

Retroilu on uusien tuotteiden suunnittelussa vähän halpahintainen keino, mutta välillä se toimii. Ensimmäisen digikameran osto on taas entistä lähempänä nähtyäni kuvan mustasta, Leican linssillä varustetusta Panasonicin digikamerasta. Sehän näyttää ihan oikealta kameralta, tekisi vielä oikeita kuvia… Hei mutta, miten olisi printterillä varustettu digikamera? Digipolaroid! /ts

Yöjunan ylistys perjantai, Mar 11 2005 

Yöjunakapinalliset vastustavat VRn aikeita lakkauttaa reiteillä Helsinki-Kontiomäki-Oulun
ja Turku-Tampere-Joensuun kulkevien yöjunien liikennöinti. Kävin minäkin kirjaamassa vetoomukseen puumerkkini. Aktivistit eivät luota pelkästään verkkoon, vaan sunnuntaina 13.11. järjestetään yöjunakapinamatka Kajaanista Helsinkiin. Asiaa on seurattu myös esimerkiksi Viima-nimisessä blogissa.

Olen matkustanut Helsingin ja Oulun väliä useasti yöjunalla, ja havainnut sen edulliseksi ja mukavaksi tavaksi päästä maan äärestä toiseen. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että vaikka Rovaniemi-Helsinki välillä yöjunaliikenne jatkuisikin, niin Pendolinojen ja IC-junien korvatessa vanhat pikajunat myös niiden makuuvaunut jouduttaisiin uusimaan. Muutamien makuuvaunujen valmistaminen ja ihmisten kuljettaminen makuuasennossa ei tietenkään ole kustannustehokasta, eli tulevaisuudessa makuuvaunupaikkojen hinnat nousisivat huomattavasti. Se kuulostaa huolestuttavalta tämän demokraattisen, ekologisen sekä kulttuurisesti monitasoisen matkustusmuodon kannalta.

Vaikka olisi miten hienoa matkustaa lentokonetta imitoivassa modernissa junassa läppäri sylissä selkä suorana, ei siitä pääse mihinkään, että vanhoissa pikajunissa on asennetta. Niissä matkustaminen tuntuu joltain, kun taas kliinisestä Pendolinosta ei jää Avecran pahvimukia kummempaa jälkimakua. Ja kaikista eniten munaa on matkustaa yöjunalla: niissä on kesällä kuuma ja talvella kylmä, vessan lattia on tahmeat ja todennäköisesti hyttikaverisi kuorsaavat ja haisevat. Kuitenkin voi olla uskomattoman hieno kokemus matkustaa pohjoisesta halki öisen, kesäisessä valossa kylpevän Pohjanmaan lakeuden ja aamulla herätä keskelle aamukiireistä pääkaupunkia. Ja matkaa ei joudu taittamaan yksin, sillä sama kokemus on kaikilla muillakin, jotka – kuka mistäkin syystä – ovat samaan junaan osuneet. /ts

Lähimenneisyyttä kaivelemassa keskiviikko, Mar 9 2005 

Arkeologiset tutkimusmenetelmät ovat tulossa mukaan lähihistorian tutkimukseen. Tästä on esimerkkinä sähköpostien joukosta (kiitos vaan!) bongaamani English Heritagen tutkimushanke Change and creation, jossa arkeologian avulla tuodaan uusia näkökulmia aineellisen kulttuurin ja maiseman muutoksen tulkintaan:

"Change and Creation is a major new English Heritage programme that aims to understand and manage the archaeology of later 20th century landscape (1950-2000) assessing the processes of change and creation in our urban and rural landscapes. It aims to promote dialogue and collaboration in the exploration of the value of the remains of our very recent past: from football stadiums to motorways, factories to school fields, housing estates to agri-business."

Tämänkaltaista tutkimusta on jo jonkun verran tehty, hankkeen sivuilla olevassa linkkilistassa ovat esim. seuraavat brittiläiset hankkeet:

Excavating Strait Street: the abandoned bars and clubs of Valletta, Malta

Disinter/est – Digging up our Childhood

Common Ground – Rediscovering Greenham’s Cold War Landscape

Itse kun tykkään että historia on sitä kiinnostavampaa, mitä lähemmäs tätä päivää tullaan, tällainen on tietysti tavattoman kiehtovaa. Parasta tässä on se, että Indiana Jonesia pääsee kuka tahansa leikkimään omassa arkiympäristössään. /ts

Globaalit rekkarit lauantai, Mar 5 2005 

Tätä on tehokas markkinatalous. Ajoneuvohallintokeskus kilpailutti rekisterikilpien valmistuksen ja toimittamisen. Tähän asti kilvet on tehty Helsingin keskusvankilassa vuodesta 1927 lähtien, mutta  nyt toimittaja vaihtuu saksalaiseksi. Tarjouskilpailun voitti firma nimeltä Utsch AG, joka siis prässää kilpiä halvemmalla kuin suomalaiset vangit. Vaikka ei kai valmistusprosessi Sörkässä ollut kovin moderni, minkä voi päätellä Kilvet.com -rekkarienbongaussaitin jutusta HKVn kilpimaalaamosta. Vankila tosin pääsee Utschin alihankkijaksi lähettämään valmiit kilvet katsastusasemille.

Kappale suomalaista vankienohoito- ja pienteollisuushistoriaa on tullut päätökseensä. Vaikka ei kai vankiloiden tarkoitus ole kilpailla kaupallisten yritysten kanssa tuotteiden valmistamisesta. Ellei sitten… tehokkaan markkinatalouden näkökulmasta tässä avautuisi kyllä tiettyjä mahdollisuuksia…. /ts