U-sana maanantai, Lok 31 2005 

On mielenkiintoista seurata uuden termin lanseerausta ja siihen liittyvää keskustelua. Tarkoitan tietenkin ubiikkiyhteiskuntaa, jota valaisee Tietoyhteiskunta.fissä julkaistu kolumni U-yhteiskunta näyttää turvaverkot. Asiaa kommentoidaan ainakin Kasa, Matkalla ja 5G -blogeissa.

Jostain itselleni tuli sanasta U-yhteiskunta mieleen ensiksi nämä 60-luvun lopun u-miehet. Kaikkialla läsnä olevan tietotekniikan kyllästämässä ubiikkiyhteiskunnassa tosi avantgardea olisikin kaivautua maan alle sähkömagneettisen säteilyn ulottumattomiin. Maassa maan tavalla tai maan alle, kuten aikoinaan tavattiin sanoa. /ts

Mainokset

Kuka päättää kauppakassin sisällön? lauantai, Lok 29 2005 

Marraskuun Pirkka-lehden kannessa komeilee riisimuroista, sitrushedelmistä sekä kahvikupillisesta koostuva aamiaisasetelma. Pääotsikko kuuluu "Aamusta päivä alkaa". No niinpä tietysti. Muut otsikot muodostavat tehtäväluettelon lukijalle: Onnitellaan isää. Järjestetään pikkujoulut. Ostetaan ulkoilupuku. Ruokitaan lintuja. Varataan talviloma. Check, check, check…

Pääkirjoituksessa puffataan lehden sisältä löytyvää taidehistorioitsija Anna Kortelaisen haastattelua. Ei mitenkään yllättävästi Pirkkakin on innostunut hänen uusimmasta teoksesta Päivä naisten paratiisissa. "Siis pää pystyyn ja shoppailemaan!" päättelee päätoimittaja Riitta Korhonen.

Pääkirjoituksessa siteerataan myös Anna Kortelaisen ajatusta arkisten itsestäänselvyyksien pohtimisen tärkeydestä. Ehkä tähän ajatukseen liittyen lehdessä on juttu suomalaisesta aamusta, jossa seurataan vammalalaisen eläkeläisen, kempeleläisen perheen, helsinkiläisen bussinkuljettajan, raisiolaisen toimitusjohtajan sekä kaavilaisen kauppiaspariskunnan aamutoimia ja päivän käynnistymistä. Väliin leikataan arkisenkiehtovia faktoja, kuten että "kuuden ja yhdeksän välillä radiota kuuntelee 52 prosenttia suomalaisista. 42 prosenttia lukee aamulla sanomalehteä, 36 prosenttia katsoo televisiota ja netissä käy 9 prosenttia". Juttu muistutti etäisesti joitain Ilkka Malmbergin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen kirjoittamia, suomalaisen arkielämää kuvaavia artikkeleita, mutta oli tietysti sliipatumpi. Siis kaikilta puolin pirkkamaisempi. Mutta ehkä elämä on. Mikä johti seuraavaan päätelmään:

Yksi merkittävimmistä suomalaista arkipäivää määrittelevistä tekijöistä on suuret kauppaketjut.

90 prosenttia päivittäistavarakaupasta on S-ryhmän, K-ryhmän sekä Tradekan ja Wihurin yhteisen ketjun hallussa [Talouselämä-lehden artikkeli], loput on Lidlillä ja muilla. Ketjujen asiakaslehtien (Pirkka, Yhteishyvä, Me-lehti) levikki on yhteensä yli pari miljoonaa lehteä [Aikakauslehtien liiton mediakortit], saman verran lienee suomalaisilla ketjujen kanta-asiakkuuksia ja bonuskortteja. Kaikilla ketjuilla on omat verkkoportaalinsa [Yhteishyvä, Plussa, Tradeka], joista saa lukea uusimmat tarjoukset ja reseptit.

Nämä kauppaketjut päättävät, mitä ruokaa suomalaiset arkipöytäänsä laittavat.

Asiakaslehtien tarkoitus on tehdä ihmisten arkipäivästä mahdollisimman helppo ja mukava, ja tarvittaessa maustaa sitä ripauksella juhlan tuntua. Ketju alkaa ruokaohjeiden katselusta ja ostoslistan laadinnasta, jatkuu ostostapahtumalla ja ruuan laittamisella. Tämä kaikki tähtää perheen yhteiseen ruokahetkeen, jolloin kokoonnutaan kauniisti katetun pöydän ääreen syömään maukasta arkiruokaa ja keskustelemaan menneen päivän tapahtumista tai tulevan viikon ohjelmasta. Tai suunnitellaan talvilomaa, lähdettäsiinkö hei plussapisteillä vaikka ruotsinlaivalle?

Eikä kauppaketjujen vaikutus ei rajoitu pelkästään keittiöömme. Tässä merkinnässä, tai lastussa, ei päästy käsittelemään sitä, miten kaupan keskusliikkeet myös määrittelevät osaltaan sen, kuinka yhdyskuntarakenne mudostuu, miltä kaupat näyttävät, missä kaupat ja muut palvelut sijaitsevat, miten niihin kuljetaan, kuinka usein niissä käydään… /ts

Munakulttuuria tiistai, Lok 25 2005 

"Choose Life. Choose a job. Choose a career. Choose a family — Choose your future. Choose life… But why would I want to do a thing
like that? I chose not to choose life. I chose somethin’ else. And the
reasons? There are no reasons. Who needs reasons when you’ve got heroin?"
Tai kananmunia. www.valitsemuna.fi/, kuten Finfoodin kampanjassa kehotetaan. Tulee mieleen 70-luvun "mene munalla töihin" -kampanjat.

Vammaishistorian seuran elokuisessa seminaarissa "Vammaishistorian käännekohtia" toimittaja Kirsi Myllyniemi kertoi esitelmässään sodanjälkeisen ajan Suomesta ja elintasosairauksista. Yhtenä sydän- ja verisuonisairauksien taustatekijänä oli siirtoväen asuttaminen pientiloille ympäri maaseutua (eikä siis kaupunkeihin ja teollisuuden lähelle kuten olisi ollut järkevää), ja maamme kokoon nähden liian suuren maatalouden ylituotannosta johtuvien muna- ja voivuorien muodostuminen ja tämän ongelman purkaminen "syö muna päivässä" -tyylisillä kampanjoilla. Tämä siitä huolimatta, että esimerkiksi kolesterolin haittavaikutukset on tunnettu jo pitkään.

Toisenlaista muna-asiaa tarjoaa Opintotoiminnan Keskusliiton järjestemä munakulttuuritapahtuma marraskuussa Kuopiossa. Näyttelyitä, elokuvia ja konsertteja lupaa tapahtuman ohjelma.

Ja tästähän tämä kaikki alkoi:

 

   

   

   

 

Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.
Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:

kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

      

   

Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenki.
Jopa tuosta veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi,
hipiänsä hiiltyväksi;

luuli polvensa palavan,
kaikki suonensa sulavan.
Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.

Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi.

[via Kalevala] /ts

Mun typo perjantai, Lok 21 2005 

Kirjoitusvirheille on aina selityksensä. Taannoin olin menossa entiseen pääkaupunkiimme Läntiselle Pitkäkadulle. Eniron karttahausta koitin hahmottaa osoitteen sijaintia, mutta parikin kertaa kirjoitin hakuriville "Läntinen Pitkätukka". Mietin aluksi mistä tuokin nyt tuli, mutta pian tajusin, että alitajunnassani kummitteli kuva turkulaisesta punapäästä, Tommi Läntisestä…

Vuosia sitten ihastuin radiosta kuulemaani J Karjalaisen kappaleeseen "Perinnemies", joka meni näin:


muistaako kukaan
muistaako kukaan sitä perinnemiestä
silloin Marjaniemessä

Veneen perässä retkotti alasti mies
veneen perässä istui se perinnemies
ja se vene oli verta puolillaan
silloin Marjaniemessä

/ts

Historiallinen maatalous keskiviikko, Lok 19 2005 

Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitoksen kansatieteen oppiaine on julkaissut Historiallinen maaseutu -nimisen verkko-opetuspaketin. käsittelyssä ovat maatalouden työtavat ja välineet esihistorialliselta ajalta
1900-luvun puoliväliin asti. Tärkeä kansankulttuurin lohko, josta ei käsittääkseni ole julkaistu näin kattavaa verkkoaineistoa.

Tässä informatiivisessa ja miellyttäväkäyttöisessä kokonaisuudessa spesua on videoleikkeet – katsokaapa vaikkapa pätkät viljanpuinnista tai  hevosten laskemisesta kevätlaitumelle. Todella hienoja, justiinsa tällaisia varten tämä intternetti on olemassa. Ei sitä sisältöä tarvitse erityisesti tuottaa, riittää että sitä jaetaan arkistojen kätköistä. /ts

Haamuja ja donitseja perjantai, Lok 14 2005 

n kirkkoMuistan lapsuudestani, kuinka joku espoolainen arkkitehti valitti paikallislehdessä Stockmannin Hullujen päivien keltaisten mainosjulisteiden pilaavan Tapiolan puutarhakaupungin kaupunkikuvan. Maamme Stockmanneilla siunatut kaupungit ovat taas keltaisen värin valtaamat, arkkitehdit nyreissään ja Hullut päivät on vakiinnuttanut asemansa modernin kansankulttuurin kalendaarijuhlana, joten asia vaatii hieman tarkempaa tutkiskelua.

Hullujen päivien ajankohta osuu kevään ja talven liiketoiminnallisesti tapahtumaköyhään kohtaan, joulu- ja juhannusalennusmyyntien puoleen väliin; ennen lakkiaisia ja koulujen alkamisen jälkeen. Myös entisajan markkinat pidettiin keväisin ja talvisin. Sirpa Karjalaisen teoksessa "Juhlan aika" (WSOY 1995) Hullut päivät määritelläänkin "määräaikaisen markkinaperinteen postmoderniksi ilmentymäksi". Hullujen päivien markkinatunnelmaan kuuluu erilaiset kojut, ilmapallot ja varsinkin juontajapariskunnan rento jutustelu – molemmilla kotimaisilla kielillä tottakai.

Hulluilla päivillä on myös karnevalistinen virityksensä. Normaalisti porvarillisen hillitty tavaratalo tulee hulluksi neljäksi päiväksi ja yleensä viimeiseen asti korrektit myyjät hulluttelevat asuillaan. Tällä väliaikaisella nurin päin käännetyllä maailmalla tietysti pönkitetään normaalitilanteen arvokkuutta. Mutta nämä karnevaalit jäävät vähän vajavaisiksi. Jos asia hoidettaisiin kunnolla, asiakkaita pilkattaisiin ja nolattaisiin. Ketään ei teititeltäisi ja exclusive-asiakkaiden päälle syljettäisiin ja he joutuisivat maksamaan tuplahinnan kaikista ostoksista.

Keltainen tunnusväri on tietenkin iloinen väri, jolle ihmiset varmasti juuri keväällä ja syksyllä ovat herkkiä. Sen sijaan haamu-teema on itselleni hieman hämärä. Tarinahan menee niin, että öiseen aikaan haamut käyvät laittamassa ne tavarat esille. Mutta voiko se haamu-juttu toimia vain sen varassa, ehkä sille on joku muukin selitys?

Hulluilla päivillä on myös ominaishajunsa, joka poikkeaa Stokkan normaalista parfyyminsekaisesta tuoksusta. Se on donitsinkäry. Mutta miksi juuri donitsin? Siinä haetaan varmaan assosiaatiota vappuun, tai sitten haamut vain tykkäävät donitseista.

Olen ollut Hulluilla päivillä joskus töissä, joten voisin paljastaa mihin myymättömät tuotteet päätyvät, mitä henkilökunnan bileissä lauantai-iltana tapahtuu tai onko asiakas aina oikeassa. Mutta haamut ei näistä asioista huhuile, uuuhuu-huu! /ts

Puhutaanko yrityshistoriikeista? torstai, Lok 13 2005 

Ai ei vai? No puhutaanko sitten verkkonäyttelyn muotoon tehdyistä tyylikkäistä ja kevyistä yrityshistoriikeista? Puhutaan vaikka Martela 60 vuotta -saitista. Siisti on, ja hauska. Retrot sisustuskuvat tosin harvoin ovat tylsiä.

Konttorikalusteiden historia kertoo aika paljon myös työkulttuurin kehityksestä. Onhan tässä yrityshistoriikille sopivasti hieman myös Suuren kertomuksen luomisen tuntua. Matti S. Martelan lainit joka tapauksessa ovat napakoita: "Nyt, pojat, aletaan myymään työpisteitä."

Käyttöliittymä vaan ei ole paras mahdollinen; aluksi luulin, että navigoida voi vuosittain, mutta se olikin vuosikymmenittäin. Toinen yllätys oli, että vuosilukujen alta löytyi vielä roll-over -valikosta lisää otsikoita. Ja kolmas yllätys oli ruudun alalaidasta löytyvät ladattavat PDFt. "Tehdään flashilla kiva saitti, mutta laitetaan kuitenkin niitä tulostettavia juttujakin lisäksi"?

Suomessa on ainakin yksi yrityshistoriikkeihin erikoistunut firma, Spiritus Historiae. En ole moisten kanssa päässyt tekemisiin, mutta olisi ehkä hauska päästä kokeilemaan. Voisi kuvitella, että esimerkiksi jonkun pankin historian kirjoittaminen ei mikään kaikkein luovin keikka ole, vaan vaatii hieman erilaista lähestymistapaa kuin omasta kiinnostuksesta kumpuava tutkimus. Vähän niin kuin muusikko, joka ei pääse bändiin koska on liian ruma, mutta joka tienaa studio- ja kiertuemuusikkona hyvän tilin? /ts

Gloria-lehti rokkaa! keskiviikko, Lok 12 2005 

Kansatieteilijän desktopin lehtiarvostelut jatkuvat. Kollegani ts arvioi Historia-lehden Stockan lehtitiskillä. Omassa syynissä on tällä kertaa Gloria-lehti. Luen Glorian aina kun sen käsiini saan. Tilaajia ovat monet lähipiirini naiset: oma äitini ja isoäitini muun muassa. Itse tykkään kyseisen lehden ruoka- ja viiniarvosteluista sekä esimerkiksi palstasta, jossa julkimo käy aakkoset läpi. Jo jokin aika sitten lehti rokkasi hieman – Arto Nybergin C oli The Clash. Se olisi varmaan kansatieteilijänkin c-kirjain.
Uusimmassa numerossa iski heavy rock päin kasvojani. Artikkelin nimi oli ”Raskaan rockin lempeä kuningas” ja kruunua kantoi Lemmy Kilmister. Mikä mahtaa olla 91-vuotiaan isoäitini suhde ”Ace of Spadesiin” ja Motörheadiin? Onko Motörheadin keikka täynnä naisia? Mikä on enää miehistä, jos ei Lemmy laulamassa pää takakenossa Rickenbackerin basso röyhkeästi tanassa?

MT

Metabloggausta Aleksis Kiven päivänä maanantai, Lok 10 2005 

Aleksis Kiven päivän ovat noteeranneet lukemistani bloggaajista esimerkiksi Pagisija, Maalainen ja Verkkomaisteri. Kuten viimeksi mainittukin huomasi, Digipaper-niminen firma on julkaissut Seitsemän veljestä juhlapäivän kunniaksi verkossa.

Ja linkataan tässä nyt pariin uudehkoon blogiinkin: Historian siipien havinaa on kolmen historioitsijan kirjoittama ryhmäblogi, joka tietysti Desktopin lukijoiden kannata tarkistaa. Myös taksikuski-blogia Elämää ratin takana olen viime aikoina seurannut kiinnostuneena. Koskahan saamme ensimmäisen kyttäblogin? Tai diileriblogin?

Jäädykepiirikunta muuten on laatinut uusille lukijoille bloginsa ymmärrettävyyden edistämiseksi lukemisoppaan. Merkinnässä esitellään myös pari mainiota kirjallista tyylikeinoja. Itse aion tästä lähtien viljellä muissakin yhteyksissä ainakin tuota sanojen katkaisua kesk

Suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi sitäpaitsi tunnustin rajoittuneisuuteni ja lopetin Sinuhe egyptiläisen kahlaamisen sivulle 175, virkkeeseen "Kun päivä laski, oli lakeus täynnä kädettömiä ruumiita, leiri paloi ja kaikkialla mylvi hajaantunut karja" …äh. /ts

Suutarin maanantaiaamu maanantai, Lok 10 2005 

Ohikävellessä nähtyä aamuhämäräisessä Kalliossa: suutarinliike on jo avattu, asiakkaita ei vielä näy. Suutarimestari istuu tiskin takana, tyhjentää olutpullollisen tuoppiin ja nostaa lasin huulilleen.

Tästä tulee hyvä päivä. /ts

Seuraava sivu »