Joku aika sitten kysyin metrokioskilta A4-kokoista kirjekuorta. "Onks se tää, mä oon vähä pihalla näistä kokojutuista", sanoi kolmekymppinen sälli ja tarjosi A5-kokoista kuorta. Miten joku voi olla tietämättä, minkä kokoinen on aanelonen, ajattelin.

Äsken asioin ensimmäistä kertaa Bauhausissa, eli Baukkarissa, tiedän nyt. Kaupan infotiskillä esitimme erittäin aiheellisen kysymyksen: "Onkohan täällä puuta, sellaista rimaa…" Sekunnin murto-osan hiljaisuus molemmin puolin tiskiä. "Tuolta varmasti löytyy, missä on kyltti Puutavaraa", kuului asiallinen vastaus. Ei mikään Speden sketsin rautakauppa. Osasyy hyvään palveluun oli varmaan sekin, että asiakkaat voivat äänestää liikkeen ystävällisintä myyjää, jolloin osallistuu lahjakorttiarpajaisiin. Tämä nyt ei tähän liity, mutta mielestäni on aika hienoa, että joku joskus keskustellessamme Bauhausin mainoskyltistä luuli koko ajan, että puhuttiin tästä toisesta Bauhausista.

Asiakaspalveluammateissa voi joutua tiukankin syynin alle. Viime viikolla Hesarin taloussivuilla haastateltiin Itäkeskuksen Citymarketin eläkkeelle jäävää kauppiasta. Hän poseerasi henkilökunnan tiloissa peilin edessä, jonka molemmin puolin oli luonnollista kokoa olevat mallikuvat mies- ja naismyyjästä. Miehen kuvassa kerrottiin toivottavia ominaisuuksia, mm. "siististi leikattu ja kammattu tukka", "ajettu parta", "puhdas kaulus" ja "siistit taskut, ei liikaa tavaraa". Naisia puolestaan ohjeistettiin seuraavasti: "tyylikäs kampaus, pestyt ja hyvin hoidetut hiukset", "hillitty ´make-up´", "hoidettu iho" ja "matalat korot". Aivan hervotonta. Tällainen pitäisi saada joka työpaikalle, miltähän kansatietelijän pitäisi näyttää? Joo, ja joka työpaikalle pitäisi myös saada näitä Mystery-shopping -stasikyttiä pyörimään ja tarkkailemaan työnteon laatua.

Mainokset