Yhtenä päivä Töölonlahdella tuli vastaan epämääräinen joukko ulkoilupukuihin ja kävelysauvoihin sonnustauteneita ihmisiä. Tykypäivä, ei epäilystäkään.

Työkykyä ylläpitävällä toiminnallahan tarkoitetaan Työterveyslaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön tuottamien Tyky-verkkosivujen mukaan "toimintaa, jolla työnantaja ja työntekijät
sekä työpaikan yhteistyöorganisaatiot yhteistyössä pyrkivät edistämään
ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan työ- ja toimintakykyä
hänen työuransa kaikissa vaiheissa." Tykytoiminnan kerrotaan saaneen alkunsa
"keskeisten
työmarkkinajärjestöjen sovittua vuonna 1989 tulopoliittisen sopimuksen
yhteydessä suosituksesta TYKY-toiminnan järjestämiseksi työpaikalla" ja sen mainitaan olevan
"suomalainen innovaatio". Tuskinpa noin monimutkaisesti organisoitua toimintaa missään Italiassa olisi keksittykään.

Tyky-toiminnasta on parhaimmillaan hyötyä sekä työnantajalle että -tekijöille – olkoonkin, että tyky-päivään liittyy usein illanvietto, joka saattaa aiheuttaa tilapäistä työkyvyn alenemista. Yksi tyky-toiminnan taustalla olleista ideologioista kuitenkin on varmaan työntekijöiden yhteisten vapaa-ajanviettotapojen ohjaaminen ryypiskelystä aktivoivimpien harrastusten pariin.

Tyky-toiminta tässä muodossaan on jälkiteollisen yhteiskunnan luomus, vaikka kyllähän aikaisemminkin esimerkiksi työväenyhdistykset ovat huolehtineet jäsentensä virkistys- ja muusta vapaa-ajan toiminnasta. Myös työhön kytkeytyviä juhlia on ollut aina. Toivo Vuorelan Suomalainen kansankulttuuri -teoksessa (WSOY 1975) kuvataan työsuorituksiin liittyvää juhlintaa, varhaisimpana tästä karhunpeijaiset, joiden tarkoituksena oli turvata metsästysonni myös tulevaisuudessa. Myös maatalouteen ja sen työvaiheisiin liittyi kevätkylvöstä sadonkorjuuseen erilaisia juhlia, joissa pyrittiin syömään ja juomaan mahdollisimman runsaasti ja näin turvaamaan tulevakin sato. Mikael Agricolalta peräisin on merkintä vuodelta 1555, jossa kuvataan kevätkylvön jälkeistä Ukon maljan juomista:

Ja kun kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin.

Toivo Vuorelan mukaan työnjuhlien parasta antia oli niiden raskaan työsuorituksen jälkeinen juhlamieli, sekä lisäksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitäminen, johon liittyi toisaalta myös jäsenten keskeinen tiukka käytöksellinen kontrolli. Kaikkein syvimpänä on kuitenkin maaginen ajattelu jonka mukaan tuottaa huonoa onnea, mikäli suurta työponnistusta – kuten vaikka harjakaisia – ei juhlisteta yhteisesti. /ts

Mainokset