Aakakkosnelosta keskiviikko, syys 28 2005 

Joku aika sitten kysyin metrokioskilta A4-kokoista kirjekuorta. "Onks se tää, mä oon vähä pihalla näistä kokojutuista", sanoi kolmekymppinen sälli ja tarjosi A5-kokoista kuorta. Miten joku voi olla tietämättä, minkä kokoinen on aanelonen, ajattelin.

Äsken asioin ensimmäistä kertaa Bauhausissa, eli Baukkarissa, tiedän nyt. Kaupan infotiskillä esitimme erittäin aiheellisen kysymyksen: "Onkohan täällä puuta, sellaista rimaa…" Sekunnin murto-osan hiljaisuus molemmin puolin tiskiä. "Tuolta varmasti löytyy, missä on kyltti Puutavaraa", kuului asiallinen vastaus. Ei mikään Speden sketsin rautakauppa. Osasyy hyvään palveluun oli varmaan sekin, että asiakkaat voivat äänestää liikkeen ystävällisintä myyjää, jolloin osallistuu lahjakorttiarpajaisiin. Tämä nyt ei tähän liity, mutta mielestäni on aika hienoa, että joku joskus keskustellessamme Bauhausin mainoskyltistä luuli koko ajan, että puhuttiin tästä toisesta Bauhausista.

Asiakaspalveluammateissa voi joutua tiukankin syynin alle. Viime viikolla Hesarin taloussivuilla haastateltiin Itäkeskuksen Citymarketin eläkkeelle jäävää kauppiasta. Hän poseerasi henkilökunnan tiloissa peilin edessä, jonka molemmin puolin oli luonnollista kokoa olevat mallikuvat mies- ja naismyyjästä. Miehen kuvassa kerrottiin toivottavia ominaisuuksia, mm. "siististi leikattu ja kammattu tukka", "ajettu parta", "puhdas kaulus" ja "siistit taskut, ei liikaa tavaraa". Naisia puolestaan ohjeistettiin seuraavasti: "tyylikäs kampaus, pestyt ja hyvin hoidetut hiukset", "hillitty ´make-up´", "hoidettu iho" ja "matalat korot". Aivan hervotonta. Tällainen pitäisi saada joka työpaikalle, miltähän kansatietelijän pitäisi näyttää? Joo, ja joka työpaikalle pitäisi myös saada näitä Mystery-shopping -stasikyttiä pyörimään ja tarkkailemaan työnteon laatua.

Tuomion temppeli sunnuntai, syys 25 2005 

Vuosaaren vuonna 1969 valmistunut entinen kirkko (Helsingissä, osoitteessa Merikorttitie 9) kannattaa käydä inventoimassa vielä kun rakennus on pystyssä. Muutama vuosi sitten kirkon suojelusta käytiin keskustelua [Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedote], mutta nyt tilanne on se, että kirkko puretaan kohta uudisrakennuksen alta pois.

Muovikuula-aseilla graffitein peitetyssä kirkossa sotaa leikkivät pikkupojat on aika hurja näky.

Img_0054b_1  Img_0051b_2

Muutamia kuvia tästä kohteesta albumissa. Ja urbaaneille raunioromantikoille lisää vastaavanlaista  matskua esim. Silentwallista. /ts

Edit: Taiteentutkijan numerossa 3/2004 on Marja Salosen artikkeli Elementtirakenteinen siirrettävä kirkko Vuosaaressa – taustat ja korjaussuunnitelma.

 

Pika-arviossa Historia-lehti torstai, syys 22 2005 

Tänä vuonna aloittanut Historia-lehti on päässyt neljänteen numeroonsa ja saanut uusitut verkkosivut [Historia-lehden verkkosivut], joten on aika vilaista lehden uusinta numeroa. Arvio on tehty Stokkan lehtitiskillä, koska lähes kympin hinta esti tarkemman tutustumisen lehteen. Mutta tiedonvälitys on nykyään pinnallista ettekä tekään jaksaisi lukea mitään pitkää juttua. Sitäpaitsi lehtitiskillä vieressäni ollut herrasmies selasi Hustleriaan vielä pikaisemmin kuin minä Historia-lehteä, teki varmaan kanssa lehtiarvostelua. Tuskin ehti edes kuvatekstejä lukea.

Kiiltävät kannet, runsas kuvitus, tagline "muistatko vielä…" sekä mainstreamia edustavat artikkeliaiheet mikrohistoriallisella näkökulmalla kertovat, että Historia-lehti haluaa vedota laajaan lukijakuntaan. Uusimmassa numerossa kerrotaan mm. lähetystyöstä, Paavo Nurmen patsaasta, metron möröistä, kahvista sekä kiinnostavimpana artikkelina sadetakin historiasta sekä siihen liitetyistä hahmoista ja mielikuvista kuten lammaspaimenistä, sotilaista, Philip Marlowesta ja itsensäpaljastajista.

Tämänkaltaisia lehtiä on ulkomailla runsaasti, ja on hienoa että Suomeenkin on saatu ammattilaisten kirjoittama, arkipäivän historiaan painottuva julkaisu. Mutta kuka tätä voisi lukea? Aika moni – en välttämättä itse tilaisi tätä, mutta historiasta kiinnostuneita, muilla aloilla toimivia ihmisiä kyllä riittää. Isänpäivälahjaksi esimerkiksi aika hyvä.

Lehti voisi olla sisällöllisesti linjakkaampi ja ulkoasussa on vielä skarppaamista. Konsepti on kuitenkin sen verran hyvä, että  on oikeastaan ihme, ettei joku suurempi kustantaja , esimerkiksi  Sodan kuvalehtiä  ja flopannutta Miestä julkaiseva Suomen kuvalehti ole tarttunut tällaiseen. /ts

Tykytystä tiistai, syys 20 2005 

Yhtenä päivä Töölonlahdella tuli vastaan epämääräinen joukko ulkoilupukuihin ja kävelysauvoihin sonnustauteneita ihmisiä. Tykypäivä, ei epäilystäkään.

Työkykyä ylläpitävällä toiminnallahan tarkoitetaan Työterveyslaitoksen ja sosiaali- ja terveysministeriön tuottamien Tyky-verkkosivujen mukaan "toimintaa, jolla työnantaja ja työntekijät
sekä työpaikan yhteistyöorganisaatiot yhteistyössä pyrkivät edistämään
ja tukemaan jokaisen työelämässä mukana olevan työ- ja toimintakykyä
hänen työuransa kaikissa vaiheissa." Tykytoiminnan kerrotaan saaneen alkunsa
"keskeisten
työmarkkinajärjestöjen sovittua vuonna 1989 tulopoliittisen sopimuksen
yhteydessä suosituksesta TYKY-toiminnan järjestämiseksi työpaikalla" ja sen mainitaan olevan
"suomalainen innovaatio". Tuskinpa noin monimutkaisesti organisoitua toimintaa missään Italiassa olisi keksittykään.

Tyky-toiminnasta on parhaimmillaan hyötyä sekä työnantajalle että -tekijöille – olkoonkin, että tyky-päivään liittyy usein illanvietto, joka saattaa aiheuttaa tilapäistä työkyvyn alenemista. Yksi tyky-toiminnan taustalla olleista ideologioista kuitenkin on varmaan työntekijöiden yhteisten vapaa-ajanviettotapojen ohjaaminen ryypiskelystä aktivoivimpien harrastusten pariin.

Tyky-toiminta tässä muodossaan on jälkiteollisen yhteiskunnan luomus, vaikka kyllähän aikaisemminkin esimerkiksi työväenyhdistykset ovat huolehtineet jäsentensä virkistys- ja muusta vapaa-ajan toiminnasta. Myös työhön kytkeytyviä juhlia on ollut aina. Toivo Vuorelan Suomalainen kansankulttuuri -teoksessa (WSOY 1975) kuvataan työsuorituksiin liittyvää juhlintaa, varhaisimpana tästä karhunpeijaiset, joiden tarkoituksena oli turvata metsästysonni myös tulevaisuudessa. Myös maatalouteen ja sen työvaiheisiin liittyi kevätkylvöstä sadonkorjuuseen erilaisia juhlia, joissa pyrittiin syömään ja juomaan mahdollisimman runsaasti ja näin turvaamaan tulevakin sato. Mikael Agricolalta peräisin on merkintä vuodelta 1555, jossa kuvataan kevätkylvön jälkeistä Ukon maljan juomista:

Ja kun kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin.

Toivo Vuorelan mukaan työnjuhlien parasta antia oli niiden raskaan työsuorituksen jälkeinen juhlamieli, sekä lisäksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tunteen ylläpitäminen, johon liittyi toisaalta myös jäsenten keskeinen tiukka käytöksellinen kontrolli. Kaikkein syvimpänä on kuitenkin maaginen ajattelu jonka mukaan tuottaa huonoa onnea, mikäli suurta työponnistusta – kuten vaikka harjakaisia – ei juhlisteta yhteisesti. /ts

Verkon parhaita sunnuntai, syys 18 2005 

Tässäpä läjä linkkejä tutustuttavaksenne. Museums and the Web -konferenssissa [Konferenssin verkkosivut] huhtikuussa Best of Web -palkittuja verkkosisältöjä :

Best On-line Exhibition:
Cycles: African Life Through Art
http://www.ima-art.org/cycles/

Best E-Services Site:
Seminars on Science
http://learn.amnh.org

Best Innovative or Experimental Application:
Eternal Egypt
http://www.eternalegypt.org

Best Museum Professional’s Site:
ASTC
http://www.astc.org

Best Research Site:
Timeline of Art History
http://www.metmuseum.org/toah/

Best Educational Use:
Making the Modern World Online – Stories about the lives we’ve made
http://www.makingthemodernworld.org.uk/learning_modules/maths/06.TU.02/

Best Overall Museum Web Site:
Making the Modern World Online – Stories about the lives we’ve made
http://www.makingthemodernworld.org.uk/

/ts

Tintti ja Kerava perjantai, syys 16 2005 

Viimeiset kaksi ja puoli kuukautta olen elänyt ilman TV-vastaanotinta. Olen aikaisemminkin tehnyt vastaavia kokeiluja, nyt on taas sellaisen vuoro. Aika on kulunut jälleen nopeasti ja olen harrastanut entistä enemmän lukemista. Roskakirjoja ja lehtiä tosin – vaihtoehto TV:n roskalle. Roskaa pitää ilmeisesti aina olla.

Eilen oli kuitenkin pakko hankkiutua TV:n ääreen. YLE:n TV-ykköseltä tuli tanskalainen dokumentti Tintti ja minä, joka jäi aikanaan elokuvissa näkemättä. Samoin kävi kun se esitettiin ensimmäisen kerran TV:ssä. Ohjelma oli äärimmäisen kiinnostava, monia asioita kuulin ensimmäistä kertaa. Esimerkiksi Kapteeni Haddockin ja Bianca Castafioren välinen suhde mestariteoksessa Castafioren korut selittyi Hergén avioerolla. Dokumentti on elokuvien ehdoton ykköslaji, ainakin kansatieteilijän mielestä. Se kuitenkin Tintistä tällä erää.

Saman katselusession aikana vilkaisin MTV:tä. En junttiohjelmaa jatkuvana virtana suoltavaa kotimaista pöllökanavaa, vaan sitä monikansallista musiikkikanavaa. Enää muutama päivä ja Suomen MTV aloittaa lähetyksensä. Aika surkea juttu. Mielestäni kyseisen kanavan ainoaa kiinnostavaa antia – vuosia sitten tosin – olivat yhteiset mainokset laajalle katselualueelle. Muistan kaikenlaisia saksankielisiä hokemia vieläkin… Myös se, että jotkin ohjelmat lähetettiin Lontoosta tuntui vuosia sitten mukavalta.

Suomennetaankohan suosittu Pimp My Ride –tuunausohjelma oikeasti nimellä Keravoi mun kiesi?

MT

”Pojastani tuli Mac-mies” maanantai, syys 12 2005 

"Ostit sitten macin, vai?" Tähän kysymykseen sain vastata viime talvena hankkiessani Applen iBookin. Juu ostin. Tietokoneisiin ja niiden käyttöjärjestelmiin liittyvät kiistat ovat todella turhanaikaisia; voisin kyllä tarvittaessa kertoa montakin hyvää syytä, sille miksi macci on parempi kuin pc ja myös muutaman syyn, miksi asia voisi olla päinvastoinkin.

Mutta jotain kiinnostavaa tässä mac-pc -asiassa on. Jokaisella nimittäin tuntuu olevan joku mielipide asiaan, jopa tietokonetta omistamaton humanisti pystyy osallistumaan tähän keskusteluun. Pelkästään se, että sinänsä persoonaton esine, tietokone, pystyy vetoamaan tunteisiin niin tehokkaasti, riittäisi syyksi hankkia Apple.

Toinen syy on design. Se on hyvä syy hankkia Apple, koska monen mielestä se on niin lapsellinen peruste valita tietokone. Olkoon. Mutta kun Applen tuotteet on niin loppuun asti suunniteltuja pakkauslaatikosta ja verkkolaitteesta lähtien. Ja iBookkini kannen Applen logoon syttyy vaalea valo kun sen laittaa päälle. Ja silloin kun kone nukkuu, etureunassa oleva pieni piste sykkii hengityksen tahtiin samaa vaaleaa valoa… Kun laitoin koneen ensimmäistä kertaa päälle, se soitti minulle pätkän Röyksoppia. Mutta vain sillä ainoalla kerralla. Maagista. Kaikki tämä on tietenkin vähän taiteellista ja homohtavaa. Ehkä sen vuoksi työkaverini huokaisi otsikossa lainatun lauseen pojastaan, joka vaihtoi suuntautumistaan. Kyllä se siitä.

Kolmas syy on yhteisöllisyys ja Apple-kulttuurin tiiviys. Koska Macin hankkiminen kiistämättä on statementti, riittää sellaisen omistaminen kuulumiseen kaikkien muiden Macin omistajien kanssa samaan yhteisöön. Ja omistajien vähäisyys takaa sen, että Applea koskevaa tietoa esimerkiksi on Suomessa sopivasti tarjolla. Yksi keskusteluryhmä [Hopeinen Omena], yksi Blogi [Omenatarha] ja yksi uutispalvelu [Macsanomat] riittävät.

En oikein tiedä, pitäisikö puhua Macistä vai Applesta. Ensiksi mainittu lienee käyttöjärjestelmä, jälkimmäinen tietokonevalmistaja. Toisaalta kun tämän omistaa, ei moisia tarvitse tietääkään. Sen kun skulaa. /ts

Romanit, kiertolaiset ja kulttuurilaitokset perjantai, syys 9 2005 

Britanniassa on julkaistu tutkimus romaneista ja maankiertäjistä otsikolla Private Past, Public Future [Tietoa tutkimuksesta; Surrey County Council]. Tutkimusraportin tarkoituksena on luoda yhteyttä edellä näiden yhteisöjen sekä kirjastojen, museoiden ja arkistojen välille [Tutkimus PDFnä]. Raportissa annetaan seuraavanlaiset toimintasuositukset:

-Remember Gypsies and Travellers in everything you do
-Work in partnership, including financially valuing Gypsies and Travellers as equals
-Produce materials that accommodate the communication needs of Gypsies and Travellers

Suomessakin romanikulttuurin tallentaminen ja esittäminen on ollut erittäin vähäistä. Mistähän sekin kertoo, että olen opiskellut kansatiedettä pääaineenani, mutta olen lukenut tuskin riviäkään romaneista? Sen sijaan tiedän aika paljon saamelaisista, venäjällä asuvista suomensukuisista kansoista sekä suomenruotsalaisista. Romaneilla sen sijaan ei ole (ainakaan vielä) museoita eikä kulttuurikeskuksia. Verkossakin aihetta koskevaa tietoa on ohuenlaisesti [Romanit Suomessa. Opetushallitus].

Aiemminhan Suomessa on ollut muitakin, usein ulkomaalaisperäisiä, liikkuvia elinkeinoja harjoittavia ihmisiä kuten esimerkiksi laukkukauppiaita ja posetiivareita. Voikohan näitä nykyisiä myyntiedustajia sun muita läppärilaukkumiehiä laskea tähän kastiin?

Ruotsissa tunnetaan väestöryhmä nimeltä "resande" [Resande historia på Lennys Resande sida], jonka edustajat eivät ole välttämättä etnisesti romaneita, mutta jotka kuitenkin saattavat puhua romanikieltä. Ja Britanniassa on sitten näitä new age travellereita.

Tämä aihe on sen verran monimutkainen ja antoisa, että tähän pitäisi selvästikin vähän paneutua… /ts

Blogistanin vapaavaltio torstai, syys 8 2005 

Blogimaailmaa vähemmän seuraavalle voi olla yllättävää, kuinka näennäisen vapaamuotoiset blogit muistuttavat luonnollisen maailman tavoin toimivan virtuaaliyhteiskunnan. Blogien ympärille kehittyneiden yhteisöjen tapahtumista juorutaan keltaisessa lehdistössä [Blogisanomat], blogistanin asukkaat ovat saaneet omia asiantuntijoita [Analyytikko, Kielipoliisi], onpa blogien sisällön perusteella tehty ehdotus Blogistanin hallituksestakin [Näkymä rannalta].

Luokkajako käy tietysti ilmi Blogilistalta. Säätykierto on mahdollinen, parhaiten ylöspäin pääsee tuntemalla vaikutusvaltaisia suosittelijoita. Siinä määrin anarkistinen paikka Blogistan kuitenkin on, ettei vallankumoukselle ole oikein sijaa. Pahiten tämän valtion kenties voisi halvaannuttaa asentamalla pommin Blogilistaa ylläpitävän Manta Ray Holdingsin toimistokolossin (?) rakenteisiin. 

Omaa vuotuisjuhlaperinnettäkin on kehittynyt Kuukkeligaalan muodossa. Ulkomaista perua olevaa kalendaariperinnettä edustaa 31.8. vietettävä Blog Day.

Blogimaailma vyöryy myös todellisen maailman puolelle, työllistäähän blogikulttuuri ainakin yhden graduntekijän [Blogitutkimus] ja onpa blogeista poimituista fragmenteista kootu myös proosarunoteos [Varjofinlandia]. Joillakin bloggaajilla on myös tapana kokoontua enemmän tai vähemmän julkisissa tapaamisissa.

Blogikulttuurista saa lisätietoa Pinserin BlogiWikistä, jonka päivittäminen näyttää tosin jääneen aika pahasti vaiheeseen.

Mitenkähän tämä Blogistan jotenkin tuo mieleen nämä Tintin fantasiavaltiot kuten Syldavian ja San Theodoroksen… /ts

Tätä kaivattiin sunnuntai, syys 4 2005 

Pohjannaula, tuo miesten Värttinä, on näköjään julkaissut uuden levyn nimeltään "Tätä kaikki kaipaa" pari päivää sitten. Siistiä, luulin olleeni muutama vuosi sitten Vanhalla bändin jonkinlaisella jäähyväiskeikalla, mutta onneksi luuloni osoittautui ennenaikaiseksi. Toivottavasti levy on parempi kuin sen esittelyteksti bändin nettisivuilla, "Don Huonojen perintöprinssi", vaikka toisaalta viittaus Mano Negraan kyllä kasaa odotuksia. /ts

Seuraava sivu »