Vuonna 2001 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura julkaisi Juha Nirkon toimittaman teoksen Suomalaisen päivä. Kirja perustui 2.2.1999 suomalaisilta kerättyyn päiväkirja-aineistoon. Keruu järjestettiin Kalevalan 150-vuotisjuhlien kunniaksi, ja sen tuloksena oli 24 000 päiväkirjaa. Kirjaan valikoitui 99 päiväkirjaa, jotka kertovat ihmisten arkipäivästä eri puolilla maatamme yhtenä sattumanvaraisena päivänä. Kirja on kiehtova nimen omaan kokonaisuutena luettuna, erilaisten ihmisten erilaiset kertomukset täydentävät toisiaan, ja muodostavat, jos ei nyt ihan kokonaiskuvaa, niin erittäin havainnollisen kuvauksen suomalaisen päivästä.

Te varmaan arvaattekin jo mitä ajan takaa: esimerkiksi blogilistaa, jonka kautta meillä on meillä on pääsy satojen tai tuhansien suomalaisten päiväkirjoihin jokaiselta päivältä (suurin osa blogeista kuitenkin on enemmän tai vähemmän nettipäiväkirjoja, vähemmistö, kuten tämä blogi tekee kaikkensa ollakseen jotain muuta kuin nettipäiväkirja. Tämä olkoon kontribuutioni suureen blogi-nettipäiväkirja -kiistelyyn). Tulevaisuuden tutkimuskäyttöä ajatellen olisi hienoa, mikäli blogeissa olisi metatietoina ainakin asiasanoitus, paikkakuntatiedot ja taustatiedot kirjoittajasta. Käytännössähän tämä ei tietenkään toimisi, bloggaamisen tarkoitus kai kuitenkin on joku muu kuin kansanperinneaineiston kartuttaminen. Huomionarvoista on se, että niin blogit kuin SKSn keruuaineisto eivät ole perinteisiä päiväkirjoja siinä mielessä, että niitä kirjoitettaessa on tiedetty, että joku muukin lukee niitä. Osa niistä on kirjoitettukin pikemminkin muille kuin itselle.

Pysytään aineettomassa kansankulttuurissa. Jos joku luulee, että Suomi on ollut aina murheellisten laulujen maa, on hän pahasti väärässä. Ainakin kansanlaulut ovat paikoitellen erittäinkin riemullisia. Tämä käy ilmi esimerkiksi Suomen kansan eSävelmät -tietokannasta: Heilan’ se soitteli harmonipelillä Ja minä menin kuuntelemaan; Peli se pantiin sohvan kannelle, Ruvettiin suutelemaan [ääninäyte] tai Mitä minä muuta kuin juon ja rallaan henttuni tavaralla, ja -ralla, mitä minä muuta kuin juon ja rallaan henttuni tavaralla? [ääninäyte] Näissähän on kyse käsittääkseni rekilauluista, 1800-luvulla kukoistaneista nuorison sepittämistä kansanlauluista, joita laulettiin nuorison yhteisillä kokoontumispaikoilla, esimerkiksi kyläkeinuilla. /ts

Mainokset