Tartutaan nyt haasteeseen kun sellainen kerran saadaan ja kerrotaan Kirjastotädille ja muille kiinnostuneille hieman heinänteosta, lähteenä Ilmar Talven Suomen kansankulttuuri (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 514.).

Eläinrehua on Suomessa 1800-luvun loppupuolelle saakka viljelty lähinnä luonnonniityillä. Heinänkorjuun tärkein työväline oli tietysti viikate, aluksi lyhyt väärävartinen, sittemmin pidempivartinen. Tällä menetelmällä heinää korjattaessa niittäminen aloitettiin tavallisesti aikaisin aamulla, jolloin heinä oli kasteen pehmittämää.

Heinää alettiin viljelemään pelloilla 1890-luvulta lähtien, mikä lisäsi heinän tuotantoa huomattavasti. Tällöin oli jo käytössä niittokoneitakin. Heinää kuivatettiin sitten eri tavoin, varsinaiset heinäseipäät yleistyivät vasta 1920-luvulla.

Kirjastotäti taitaa olla siis oikeassa arvellessaan, että heinää nostettiin seipäille sekä kuivana että tuoreena. Mutta jos jolla kulla on lisättävää tähän pinnalliseen briiffaukseen, kommenttinappi on käytössänne!

Ja nythän elämme Naisten viikkoa, joka alkaa 18. ja päättyy 24.7. Heinätöiden parhaaseen aikaan on pelätty sateita, jotka on sitten laitettu kunkin nimipäivän viettäjän piikkiin.

Mainokset