Työväen keskusmuseossa on avautunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa Suomessa esittelevä näyttely Vaarin paketti ja sateenkaarinappi. Kyseessä on ensimmäinen tätä teemaa käsittelevä näyttely Suomessa. Oli siis jo aikakin. Kyse on saavutettavuudesta, joka on paljon muutakin kuin kynnysten poistoa ja pistekirjoitusta. Kulttuurisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, että kulttuuritarjonnan sisällöissä pitäisi huomioida erilaisten (vähemmistö)ryhmien ja yhteisöjen omat (ala)kulttuurit, kuten Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -sivusto tietää kertoa.

Työväen keskusmuseon tuore johtaja on Kalle Kallio, joka muuten on tehnyt juuri kasvatustieteen sivugradun aiheesta Museoiden verkkonäyttelyt historian oppimateriaalina(PDF). Desktopilla nostetaan välillä esille verkkonäyttelyiden helmiä, mutta tämän tutkimuksen ansiosta saa kattavan kokonaiskuvan aiheesta. Tutkimusaineistona on ollut 121 ennen vuotta 2005 julkaistua verkkonäyttelyä. Karkeasti voi tiivistää, että verkkonäyttelyt noudattavat yleensä fyysisen näyttelyn konventioita ja pääpaino on ollut tutkimustiedon siirtämisessä verkkoon, eikä opetuksen tarpeita ole huomioitu kunnolla. Sisältöanalyysi tarjoaa monia kiinnostavia näkökulmia verkkonäyttelyiden tyypillisiin piirteisiin:

Kun historiallisia verkkonäyttelyitä tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan selvittää, miten historian uudet tutkimussuuntaukset näkyvät tarjonnassa. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vahvasti nousseita uuden historian alueita ovat olleet muun muassa naishistoria, mikrohistoria, mentaliteettien historia ja psykohistoria. Tällaisista uusista lähestymistavoista ei ole verkkonäyttelyissä jaälkeäkään. Toisaalta monet perinteisemmät historian tutkimushaarat, kuten oikeushistoria ja kirkkohistoria, loistavat poissaolollaan. Sen sijaan museoalan keskeiset painotukset tulevat selvästi esiin: esimerkiksi kasvava kiinnostus rakennettuun ympäristöön näkyy myös verkkonäyttelytarjonnassa. s. 63

Mainokset