Kesä on radion aikaa keskiviikko, Kes 29 2005 

Radio on jotenkin aika yhteisöllinen väline. Juhannuksena tuli muun median puutteessa kuuneltua jotain paikallisen aseman ohjelmaa, jonne kuuntelijat soittelivat ja kertoivat juhannuskuulumisia, toivoivat juhannusmusiikkia ja lähettelivät terveisiä. Oli haettu vihtoja, saunottu, grillattu, juotu kahvit, pari saunasiideriäkin oli otettu. Jotkut istuivat perheen kesken pihalla viltit päällä ja kuuntelivat radiota, joku oli lähdössä tansseihin, eräs taas "tyttöjen luo paukuille". Enimmäkseen juhannuksena kuitenkin saunotaan ja juodaan kahvia. Ja ollaan ulkona ja kuunnellaan radiosta, kuinka muuallakin saunotaan ja juodaan kahvia. Yhtenäiskulttuuriko murenemassa, ei kai?

Radiosta puheen ollen… Nyt-liite ja Radio Helsinki haastavat Njassan johdolla ihmisiä Finlandia-hiihtoon. Hoh-hoijaa, tästä aiheesta en tosiaan halua kuulla radiosta tai mistään muualtakaan. Tuoreita tsekkaamisen arvoisia vaihtoehtoisempia radioasemia ovat netissäkin kuuluva Bassoradio sekä pääkaupunkiseudulla taajuudelta 100 MHz löytyvä kesäkanava Radio KLF. Molemmat suoltavat konemusiikkia, jälkimmäinen tanssittavammalla otteella.

Mainokset

Seurasaaressa kuohuu perjantai, Kes 24 2005 

Tämän päivän Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla oli laaja juttu Seurasaaren ulkomuseon kehittämisestä. Jutun yhteydessä kerrottiin myös useiden kesätyöntekijöiden irtisanoutuneen vastalauseena museossa harjoitetulle henkilöstöpolitiikalle.

Itsekin työskentelen Museovirastossa – tosin toisella osastolla, enkä tunne tapauksen taustoja. Nostan kuitenkin hattua oppaiden rohkeudelle. Hesarin jutussa esitetyt ongelmat ovat yleisiä monessa suomalaisessa museossa, mutta pienellä ja työttömyydestä kärsivällä alalla vastalauseet ovat harvinaisia.

Työn iloa myös Saaressa tänä kesänä puurtaville oppaille! Kannattaa kaikesta huolimatta käydä esimerkiksi tänä iltana Juhannusvalkeilla – Seurasaaressa on rutkasti potentiaalia tulevaisuudessakin. Asiasta voi keskustella esimerkiksi Hesarin keskustelupalstalla.

Monta kertaa Ouluun torstai, Kes 23 2005 

Vähän aikaa sitten hehkuttelin kaupunkikulttuuria taideteosten avulla käsittelevästä verkkosivustosta http://www.montakertaakaupunkiin.fi. Saittia ei olla vielä kokonaisuudessaan julkaistu, mutta Oulun taidemuseon kokoelmiin ja Oulun kaupunkiin painottuva versio on nyt verkossa. Artsua, mutta elämänmakuisella tavalla. Ja Oulusta puhuttaessa on sivustolle luonnollisesti mukaan otettu numerobaarikin

”Arvailehan, mikä on tulikettu, niin minä kerron…” maanantai, Kes 20 2005 

Yhä useampi päivittää nettiselaimensa Mozillan Firefoxiin. Siinähän on erilaisia käteviä ominaisuuksia ja muutenkin se tuntuu olevan parempi ja vaihtoehtoisempi kuin ne muut vaihtoehdot.

Mutta mikä ihmeen "tulikettu"? Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen sen tietää:

Kuule nyt tarkasti. Se on semmonen kettu, jolla on ensinnäkin punanen kuononkärki ja vaaleanpunaiset silmät. Jos kissalla on valkea karva, vaaleanpunaset silmät ja töpöhäntä, niin se on kuuro. Poikkeustahan tietysti on, vaikka mitäpä se sinulle kuuluu. Mutta tämä tulikettu on pimeänsokea. Ja sen kun pimeällä on tehtävä hartsuretket, niin sen luulisi juoksevan pahki petäjiin ja kallioihin. Mutta eipä se juokse… –Kuule nyt tarkasti, sillä on sellainen turkki, että se pimeässä loistaa kuin karpiittilamppu. Ja se turkki valasee synkkinä yösydäminä sen reitit. Siksi sitä sanotaan tuliketuksi.

Minä kerran yhtenä talviyönä yritin ampua sen tuliketun. Minä menin vahtiin muutamalle suolle, jonka poikki kekälehäntä joka yö juoksi. Justiinsa keskiyöllä se tuli ja koko neva lehahti aivan valosaksi. Minä poika kopeloimaan pyssyn lukkoja. Ja sillon minä aivastin, kun olin koko yön istunut kinoksessa… Arvaatkos mitä… se sammutti heti lyhtynsä, ja tuli aivan sysipimeätä. Mutta sitten nevan toisessa päässä alkoi taas hehkua ja kettu meni kuin tulipallo Huuhkajavuoren rinnettä ylös. Se vilahteli siellä vähän aikaa kuin salama ja hävisi…

Ilmatieteen laitoksen sivuilla julkaistu artikkeli Revontulet – tarua ja tota kertoo, että sana "revontuli" selittyy juuri tuliketulla:

Kansanluulon mukaan ketunkarva aiheuttaa lämmöttömän valoilmiön koskettaessaan jotain esinettä. Käsitys ei ole aivan perätön, koska turkikset, staattisen sähkön varaajina, kipunoivat kosketettaessa niihin kuivalla ilmalla. Tämän tiedon perusteella pyrittiin taivaalla roihuavat revontulet selittämään Lapissa juoksentelevien tulirepojen aiheuttamiksi niiden kylkien iskiessä puihin tai hännän hipaistessa lumihankeen.

Onkohan tuliketun selitys muualla maailmassa samanlainen? Palataan selain-tulikettuun. Mozilla kertoo kotisivuillaan laveasti Firefoxin taustoja, mutta nimen selitykseksi annetaan ainoastaan että se on toinen nimi punaiselle pandalle. Ilmatieteen laitoksen artikkelistakaan ei käy ilmi, että Pohjois-Amerikassa tuliketulla/punaisella pandalla olisi yhteyttä revontuliin.

Kuitenkin Firefoxin logossa on selvästi kuvattuna lieskoja maankamaran ylle levittävä kettu:

Otetaanpa selvää. Logon graafikko Jon Hicksillä on kotisivuillaan lyhyt juttu siitä kuinka söpö punapanda muuttui maapallon (web) ympärille kietoutuneeksi ketuksi (selain). Ei siis mitään revontulista.

Eli tietämättään Firefoxin logosuunnittelija on tehnyt kuvaksi vanhan suomalaisen kansanuskomuksen revontulten alkuperästä? Huimaa!

Rockantropologi on poissa perjantai, Kes 17 2005 

Vuonna 1942 syntynyt Timo "Texi" Saarniemi kuoli 14.6. äkilliseen sairauteen, kuten jouduimme toissapäiväisen Turun Sanomien muistokirjoituksesta lukemaan. Tuskin kukaan hahmon tuntenut pystyy suhtautumaan suru-uutiseen välinpitämättömästi.

Monen muun hyvän asian lisäksi Saarniemi jätti jälkeensä tuhansittain erilaisissa tapahtumissa, festivaaleilla, koulu- ja yliopistomaailmassa sekä ulkomaan matkoilla otettuja valokuvia ja niistä koottuja kuvaraportteja käsittävän kokoelman. Tämän impressionistisesti tehdyn, erilaisia pienyhteisöjä ja -kulttuureita käsittelevän aineiston arvo tajutaan kunnolla vasta vuosien kuluttua.


[Kuva: http://www.wannabes.net/?wb=/0899/?loc=/0899/docs/]

Musiikki: mitä tahansa The Doorsilta.

Uuno Taavin klassikkoteos keskiviikko, Kes 15 2005 

Helsingin yliopiston Opiskelijakirjaston kahdeksan vuoden takaisesta 140-vuotishistoriikista (joka jo itsessään edustaa webin varhaisempaa historiaa!) paljastui hauska kuriositeetti: siinä nimittäin arvellaan, että kirjaston historian vihatuin kurssikirja olisi U.T. Sireliuksen Suomen kansaomaista kulttuuria I. On sen verran roots-meininkiä, että pitäisi laittaa nykyisillekin opiskelijoille pakolliseksi.

[Kuva: Opiskelijakirjaston verkkosivut]

Uusia verkkonäyttelyitä kaupungista ja sademetsästä sunnuntai, Kes 12 2005 

Tässä suositukset kolmesta tuoreesta verkkonäyttelystä. Jokainen on tehty eri lähtökohdista ja ne poikkeavat näkökulmiltaan ja laajuudeltaan toisistaan. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että ne ovat verkkoa varten suunniteltuja born digital -aineistoja, joissa on löydetty verkolle ominainen ilmaisumuoto – ne eivät siis näytä minkään olemassaolevan kokoelman tai produktion verkkoversioilta.

Aloitetaan oman firman tuotoksesta. Museovirastossa toteutettu Kurkistuksia Helsingin kujille kertoo miten arkeologisten kaivausten löydöt lisäävät tietoamme viime vuosisatojen Helsingistä. Katsokaa vaikka mitä Café Engelin kohdalta on kaivettu esiin. Mainio saitti vaikkei sille lopulta annettukaan nuorisoonvetoavaa nimeä "No vi*** löytyyx mitään?".

Paikallishistoriasta Etelä-Amerikkaan. Vapriikin ja Helsingin yliopiston digitaalisen viestinnän opiskelijoiden yhteistyönä on syntynyt verkkonäyttely Orinoco-joen laakson intiaaneista. Saitti kuvaa monipuolisesti alueen historiaa ja luontoa sekä paikallisten intiaanien elämäntapaa sekä uskomusmaailma – joka muuten maailman syntytarinoineen ja samaaneineen muistuttaa välillä hämmentävästi suomalaistenkin kansanuskoa. Huomion sivustolla varastavat aluksi upeat valokuvat.

Takaisiin kaupunkiin. Perjantaina oli Valtion taidemuseon järjestämä usean taidemuseon yhteistyönä syntyneen sivuston www.montakertaakaupunkiin.fi julkistamistilaisuus. Paitsi ettei sivustoa voitukaan julkaista. Sen sijaan oli järjestetty seminaari kulttuuriperinnön digitoinnista ja tekijänoikeuksista otsikolla "Ei ole lupaa…". Taideteoksia esittävät valokuvat ovat nimittäin tekijänoikeuslain alaisia, ja lakihan on muuttumassa, mutta sen voimaantulo on viivästynyt. Näin ollen tekijänoikeuskorvausasioita ei olla pystytty sivuston aineiston osalta hoitamaan, joten sivustoa ei voi myöskään voi julkaista vielä… (Tekijänoikeuslain muutoksella on merkittävät vaikutukset lain alaisen materiaalin digitoimiseen ja välittämiseen, joten se ansaitsisi kokonaan oman käsittelyn.)

Tilaisuudessa kuitenkin esiteltiin tätä suomalaisesta kaupunkielämästä monipuolisen aineiston avulla kertovaa sivustoa (ja todennäköisesti rikottiin lakia!) ja näkemäni perusteella loppuvuodesta on ilmestymässä jotain todella hienoa ja elämyksellistä, joka tulee viemään alaa taas ison harppauksen eteenpäin. Tästä lisätietoa.

Copy-paste -sukupolvi perjantai, Kes 10 2005 

Trendwatching kutsuu meitä Generation C:ksi (C=content), Schizo-Janne kontenttisukupolveksi, mutta entä jos edustammekin lähinnä Copy-paste -sukupolvea?

Kopioi ja liitä – tuo yksinkertainen mutta vallankumouksellinen toiminto on tietoyhteiskuntamme kivijalka, joka pitää luovan luokan sisällöntuottaja-armeijan tulostavoitteissaan. Valitettavasti copypasten ansiosta joudumme kahlaamaan lävitse dokumentteja, jotka näyttävät päällisin puolin järkeviltä mutta joissa ei ole konkretiaa eikä sisältöä. Controlcee-controlvee onkin yleensä se pelastava työkalu tilanteessa, jossa pitää nopeasti tuottaa muodolliset vaatimukset täyttävää "sisältöä". Ja miksi uhrata aikaa ja vaivaa johonkin, joka kuitenkin hetken kuluttua hukkuu muun vanhentuneen informaation joukkoon.

Ehkä pitäisi jotenkin sertifioida omia tuotoksiaan tyyliin: "Sisältö 100% Aitoa Asiaa" tai "Sisältö 50% Kierrätettyä" tai "Sisältö 100% Paskaa Paketissa". Tai aloittaa kapina ja painaa copy-pasten sijaan deleteä – ja aloittaa Delete-sukupolven nousu… mutta tästä blogista en ajatellut deletoimista aloittaa!

Museologin blogi keskiviikko, Kes 8 2005 

Suhteellisen tuore tapaus on Museoblogi, taglinella "kaikki mitä olen aina halunnut sanoa museotyöstä ja museologiasta". Nina Puurunen tarkastelee museotyötä analyyttisellä ja krittisellä otteella, joka toivottavasti lisää alan sisäistä keskustelua. Lisäksi Nina lupaa blogissaan harjoittaa – muussa mediassa kovin olematonta – kulttuurihistoriallisten museoiden näyttelykritiikkiä.

Ai että "mitä on museologia?"

Etnografia ja tuotekehitys maanantai, Kes 6 2005 

Matkalla-Marjut bloggaa Tekesin innostuneen etnografisten tutkimusmenetelmien käytöstä tuotekehityksessä. Näin teknologia-asiantuntija Sakari Karppinen Tekesin San Josen toimistosta:

Yksi kuumimmista alan trendeistä on etnografia, joka pohjautuu antropologian menetelmille. Tavoitteena on ymmärtää, mitä arvoja, pyrkimyksiä ja haluja ihmiset liittävät tuotteen tai teknologian käyttöön.

Tekesin uutisessa myös selitetään, mitä he etnografisella lähestymistavalla tarkoittavat:

Etnografiassa tarkkailtavat ihmiset valitaan huolellisesti, heitä haastatellaan ensin puhelimitse ja heille annetaan tehtäviä. Tuotteen käyttötilanteessa menetelmään koulutettu tutkija paitsi tarkkailee, myös videoi, kyselee ja käy vuoropuhelua. Tärkein ja eniten ammattitaitoa vaativa vaihe on johtopäätösten teko. Tutkija analysoi saadun aineiston, josta saattaa nousta täysin uusia näkemyksiä tuotteessa tarvittavista ominaisuuksista.

Tämähän nyt vastaa periaatteessa aika pitkälle sitä tapaa, miten vaikka kansatieteilijät ja folkloristit tekevät kenttätöitä. Toisin kuin ehkä tavallisesti luullaan, perinteentutkijoiden tyypilliset kenttätyöt eivät ole sitä, että mennään kylän vanhimman elossaolevan luo ja kysytään että minkäslaisia muistoja muorilla on siitä entisestä ajasta.

Oikeasti ennen kenttätyövaihetta tehdään esitutkimusta aiheesta, päätetään ketä haastatellaan ja laaditaan alustava haastattelurunko. Haastatteluvaiheessa tulee usein ilmi myös uusia, ennakoimattomia asioita ja ulottuvuuksia. Kenttätöihin liittyy usein myös laajempi ilmiön tai yhteisön kuvallinen dokumentointi. Parhaassa tapauksessa tutkija elää jonkun aikaa tutkimuskohteensa keskellä. Mielenkiintoisin vaihe on tutkimuksen kirjoittaminen, koska vain harvoin johtopäätelmät ovat selvillä ennen kentälle lähtöä. Tutkimuksen lopputulokseen vaikuttavat voimakkaasti myös tutkijan omat lähtökohdat, valinnat ja tulkinnat.

Eli jos yritysmaailmassa on kysyntää kulttuurintutkimuksen laadullisille metodeille, niin siitä vaan nosteeseen mukaan!

Amerikkalainen Context edustaa tätä ajatusta. Firma kuvaa toimintaansa seuraavasti:

For each project, Context calls on its global network of anthropologists to create a research team that fits the client’s needs in terms of location and expertise, whether it’s eight cities around the world, or one community right next door. These anthropologists live work and play in the cities and countries they study – true cultural insiders.

Ja mikä parasta:

At Context, we work closely with product designers, marketing experts and our clients to make sure that something happens with our research. We won’t settle for a dusty report on a shelf.

Toivottavasti nyt edes viimeisestä virkkeestä joku humanisti vähän närkästyi…

Seuraava sivu »