Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan huomattava vanha suomalainen merkkipäivä on 14 huhtikuuta eli Tiburtius. Päivä erotti talven ja kesän toisistaan, mikä näkyi jo vanhoissa puisissa riimukalentereissa. Tiburtiuksen tienoille sijoittuivat suviyöt, jolloin paimenet kiipesivät kallioille ja mäille puhaltamaan torvilla neljään ilmansuuntaan "sudelta suun kiinni ettei se karjalle vahinkoa tee kesällä", pojat pyysivät tytöiltä suviryyppyjä ja tutkittiin erilaisia enteitä kesää varten.

Jostain syystä nämä arvokkaat perinteet ovat nykypäivänä jääneet unohduksiin, mutta urbaani ympäristö on synnyttyänyt omat ilmiönsä. Esimerkiksi Helsingin Kalliossa kevään saapumisen huomaa siitä, että nuoret miehet riisuvat paitansa ja horjuvat tuopit käsissä Flemarin Viinamäkeä ylös ja Porthaninkatua alas. Pysyvyydestä kertoo se, että Tiburtiuksen tienoilla tämä tänäkin vuonna havaittiin. (kts. myös: Kallioblogi.) Kallion kaupunginosassa on kyllä jotain, mikä tekee siitä tällaiselle modernille etnologille ehtymättömän inspiraation lähteen.

Mainokset