Verkon paras kuva-arkisto? perjantai, Huh 29 2005 

Se on ehkä New York Public Libraryn Digital Gallery, joka esiteltiin Agricolan tietosanomien numerossa 4/2004.

NYPL Digital Gallery sisältää mm. valokuvia, karttoja, painokuvia, postikortteja, joita voi selailla lukuisien eri hakuehtojen perusteella. Digitoidut kokoelmat ovat kiinnostavia, kuvat laadukkaita ja sivustoa on ilo käyttää. Amerikan meininkiä parhaasta päästä!

Tietenkin perinteiseen tapaan verrattuna tässä jää vaille arkiston viekoittelevaa tuoksua, ilmastointikoneen rauhottavaa hurinaa, valkoisia puuvillahanskoja sekä etsimisen, löytämisen ja oikeiden dokumenttien hypistelyn tuomaa mielihyvää.

Tulevaisuudessa näissä digitaalisissakin arkistoissa olisi käyttäjän tukena hyvä olla mahdollisuus päästä keskustelemaan arkiston tutkijoiden kanssa kuten esimerkiksi Helsingin kaupunginkirjaston Kysy online -palvelussa.

Desktopin blogisuositukset keskiviikko, Huh 27 2005 

Pinserin top-lista antaa osviittaa Suomen suosituimmista blogeista. Koska blogeja on listalla lähes 1500, vinkataan tässä muutamasta blogista, jotka eivät ole listakärjessä mutta muuten tsekkaamisen arvoisia:

Desktopin sukulaisia edustaa Memoria Volatilis, jonka painotus on viikinkiajassa ja keskiajassa, viimeisin merkintä kertoo vapun vieton historiasta. Blogiemme tiet tulevat todennäköisesti kohtaamaan monin paikoin!

Sedis on jo blogien establishmenttia, tulkoon kuitenkin mainituksi tässä sen ansiosta, että älysi antaa aikamoista kyytiä Hesarin käsittämättömälle pääkirjoitukselle Lallista.

Kirjastotäti raportoi kirjastoalasta, tähtitieteestä, tasa-arvosta ja yliopistohallinnosta, jotka kaikki Tädin elämässä näyttävät jotenkin lomittuvan yhteen.

Museopäiväkirjaa voi suositella kaikille ranskalaisesta maalaiselämästä sekä nukeista ja nalleista kiinnostuneille.

Tietoa bloggaamisen suhteesta muuhun journalismiin ja mediaan saa erinomaisesti toimitetusta Media=blogista.

Blogitutkimuksesta voi seurata jokseenkin reaaliaikaisesti Jere Majavan blogiaiheisen gradun edustymistä.

Loistava puhallus kertoo Lassi Kämärin samannimisen aforismikokoelman tarinan "digitaalipainon kohdusta halpakirjamyymälän alennushautaan". Jo nyt pelkästään blogin perusteella voi päätellä, ettei sen kirjan tarina oikeasti minnekään Kirjatorille pääty.

Tosikko luonnehtii blogiansa lauseella "infantiilia itsetutkiskelua ynnä triviaaleja huomioita populaarikulttuurista". Ihmettelyn alla mm. suomalaisten tapa ilmoittaa työhakemuksissa erikseen "tulevansa hyvin toimeen ihmisten kanssa". Niinpä.

Ehkä häkellyttävin uusi löytö on Rupuranta, "periferian hilpeä dekadenssi", joka tekstein ja upein kuvin kertoo elämästä Porin saaristossa.

Madde ja etnologia tiistai, Huh 26 2005 

Ruotsin hovista on kantautunut tänne Suomen Tasavaltaan kiinnostavia uutisia.

Taidehistoria ja arkeologia ovat olleet perinteisesti tieteenaloja, joita kuninkaalliset ovat opiskelleet. Esimerkkejä löytyy ainakin Yhdistyneistä kuningaskunnista. Ruotsin prinsessa Madeleine aloitti opintonsa prinsessamaiseen tyyliin taidehistorialla Tukholman yliopistossa, mutta on hovin tiedotteen mukaan suorittanut kuluvana lukuvuotena 40 pistettä etnologiaa!

Hieno homma Madde. Onkohan ruotsalaisiin tutkintovaatimuksiin kuulunut suorituksia myös itäisen naapurimaan asioista? Esimerkiksi tentti kansanomaisista karjasuojista Suomessa?

Puolimätiä piisameita maakuopissa sunnuntai, Huh 24 2005 

Keskustelua Sarasvuon Diilin ympärillä  on käyty ihan riittävästi eli ei siitä tässä sen enempää, mutta Jarin Vieraskynä-kolumni Hesarin kulttuurisivuilla oli Sarasvuota parhaimmillaan. Tuleva klassikko on Jarin suoraviivainen analyysi:

Ilman kulttuurievoluutioon kuuluvaa itsensä kasvattamista me asuisimme yhä hormittomissa maakuopissa, söisimme puolimätiä piisameita päivällisiksi ja palvaisimme itseämme hitaasti hengiltä.

Suomi Jörkan mukaan torstai, Huh 21 2005 

Jörn Donnerin vuonna 1969 julkaistu Uusi Maammekirja, alaotsikolla "lukukirja aikuisille suomalaisille" oli Donnerin versio Topeliuksen Maammekirjasta. Jörkan sanoin Uusi maammekirja "rakentuu Topeliuksen kokonaiskuvalle ja samalla hylkää sen." Donner kuvaa 60-luvun lopun suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria sekä maamme historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta – ja tekee kaiken tämän hengästyttävässä kolmessasadassa sivussa.

Yhtenä kirjan teemana on myyttien purkaminen:

En tiedä kuka tai ketkä ovat vastuussa siitä, että Suomen saavutusten katsotaan olevan sisun aikaansaannosta — Haluan varoittaa sinua: kaikki tämä on pelkkää myyttiä, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa — Sisun kaltainen ominaisuus pääsee tosin esille juopumustilassa, mutta tämä johtuu ilmaston ja tottumusten aiheuttamasta vastakohtaisuudesta, joka syntyy talven ja kesän, pimeän ja valon välisistä kontrasteista. (s. 48)

Epäselväksi ei jää, että Donner on kiertänyt muutakin kuin tahkoa ja että tämän ansiosta hän pystyy tarkastelemaan Suomea ja suomalaisuutta ulkopuolisen näkökulmasta.

Donner opettaa lukijansa katsomaan Suomea tavalla, jota voisi kutsua vaikka kansatieteelliseksi:

Tätä Suomea on katsottava hyvin läheltä ja hyvin kaukaa. Neuvon sinua tekemään lentomatkan maan yli kirkkaan sään vallitessa — Saamasi yleissilmäys on hyödyllinen. Palatkaamme siis maan tasalle, jotta saisit tarvitsemasi lähituntuman.
Pysähdy kansakoulun ulkopuolelle välitunnilla. Seiso tehtaan portilla, kun yövuoro päättyy ja päivävuoro alkaa. Etsi maisema, jolle antavat leimansa traktorit, voimajohdot, rekka-autot, vanhat kirkot ja mainosjulisteet. Käy suuren keskussairaalan poliklinikalla, tarkkaile kahdensadan odottavan ihmisen kasvoja. Pysähdy sunnuntaina kirkonmäelle jollain seudulla, jossa uskonnolla on vielä jalansijaa.
Huomaa silloin, että Suomi on paikka, jossa suomalaiset asuvat. (s.48-49)

Erityismaininnan ansaitsee Donnerin esittämä – nyttemmin oikeansuuntaiseksi osoittautunut – arvio Nokian tulevaisuudesta:

Nokia sijoittaa elektroniikkaan suuria summia, eikä ole mahdotonta, että tämä yhtiö pääsee jonakin päivänä osakkaaksi tietokonekomponenttien tuotantoon. Nokian laajentuminen tälle alueelle on kaapelituotannon luonnolista jatkoa, sen erikoistumista ja eriytymistä, mutta elektroniikkaosaston kasvu osoittaa, että yhtymä sijoittaa panoksensa teollisuuden haaraan, jolla on tulevaisuutta. (s.276)

Donner väittää kirjansa lopussa että "kokoava kuvaus on mahdoton, sen vuoksi maailma on peilattava yhteen näkemykseen ja yhteen temperamenttiin". Todellisuudessa Uusi maammekirja pyrkii olemaan tyhjentävä kuvaus, mikä tekee kirjasta välillä raskassoutuisen ja mahtipontisen. Joku myöhempi kirjailija on lausunut, että on ”vaikea olla nöyrä, kun on niin vitun hyvä”. Tämä sopisi Jörkankin suuhun; hän on vain riittävän älykäs ollakseen sanomatta sitä.

Sukutilat webissä torstai, Huh 21 2005 

Suomen maatalousmuseon Sukutilat webissä on piristävällä tavalla karu ja kosiskelematon tietokanta. Kannassa on tällä hetkellä 1960-luvulla Suuri maatilakirja -sarjasta ainakin varsinais-suomalaisia tilatietoja.

Äkkiseltään voisi ajatella, että sivusto on tosifriikeille tarkoitettua internetin undergroundia. Toisaalta useimman suomalaisen juuret ovat tuossa maailmassa, eikä se ole ajallisesti kovin kaukana. Jotain oudon kiehtovaa näissä yksityiskohtaisissa kuvauksissa on, esimerkkinä vaikkapa Alastaron Kankareen kylässä sijaitseva Koivulan tila:

KOIVULA om. vsta 1961 Raimo Untamo Helin s. 5. 5. -37 ja Helena Martta o.s. Heikola s. 11. 8. -37, emäntänä vsta 1961, lapset Jukka Sulho Einari -56, Juha Vilho Untatamo -59, kaksoset Sami Tapani ja Mika Tapio -63. Aik. isäntä Alfred Torvinen. Tila, joka on kuulunut suvulle vsta 1961, sijaitsee 6 km kirkolta kankareen kylässä Alastaro — Punkalaidun tieltä 0,4 km tilustietä, talouskeskus metsäsaarekkeen reunassa. Kokonaispinta-ala 36 ha, josta metsää 13 ha ja peltoa 23 ha. Hirsinen päärakennus sis. 5 huonetta ja saunan. Sementtitiilisessä karjarakennuksessa on navetta, kanala, työtilat ja autotalli. Lisäksi puimala ja rehusuojia. Tilalla on traktori, leikkuupuimuri ja viljankuivuri. Nykyaikaiset kotitalouskoneet. Savimultamailla viljellään ruista ja vehnää sekä rehuviljaa omaan karjatalouteen. Kuusivaltaista havumetsää on hoidettu metsänhoidollisesti. Sk-karjaa 3. Lihotussikoja ja 300 kanaa. — Raimo Helin kuuluu osuuskassan isännistöön. Emäntä harrastaa käsitöitä. —AS


Mitä heille kuuluu nyt?

Saavutettavuuden tiennäyttäjiä? maanantai, Huh 18 2005 

Brittiläinen Museums, Libraries and Archives Council (MLA, jota Suomessa kai vastaa Kamut eli eKAM) on julkaissut raportin sekä jakanut palkintoja webbisaavutettavuudesta ja julistaa, että "Museums, libraries and archives lead the way in website accessibility".

Suomessakin ala on kiitettävästi verkottunut, mutta kokonaisnäkemys hyvästä verkkoviestinnästä puuttuu. Vuoden (printti)museojulkaisuja palkitaan – miksei myös verkkosivuja ja -julkaisuja?

Näissä laatukilpailuissa helposti mitattavat tekniset ominaisuudet usein korostuvat ja sisällön arviointi tahtoo jäädä toisarvoiseksi. Hyvän saavutettavuuden ja esteettömyyden pitäisi olla jo itsestäänselviä lähtökohtia – tietoa asiasta kyllä löytyy, mainostettakoon tässä vaikka Saavutettava.fi -tietopankkia.

Suviöiden perinteet lauantai, Huh 16 2005 

Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan huomattava vanha suomalainen merkkipäivä on 14 huhtikuuta eli Tiburtius. Päivä erotti talven ja kesän toisistaan, mikä näkyi jo vanhoissa puisissa riimukalentereissa. Tiburtiuksen tienoille sijoittuivat suviyöt, jolloin paimenet kiipesivät kallioille ja mäille puhaltamaan torvilla neljään ilmansuuntaan "sudelta suun kiinni ettei se karjalle vahinkoa tee kesällä", pojat pyysivät tytöiltä suviryyppyjä ja tutkittiin erilaisia enteitä kesää varten.

Jostain syystä nämä arvokkaat perinteet ovat nykypäivänä jääneet unohduksiin, mutta urbaani ympäristö on synnyttyänyt omat ilmiönsä. Esimerkiksi Helsingin Kalliossa kevään saapumisen huomaa siitä, että nuoret miehet riisuvat paitansa ja horjuvat tuopit käsissä Flemarin Viinamäkeä ylös ja Porthaninkatua alas. Pysyvyydestä kertoo se, että Tiburtiuksen tienoilla tämä tänäkin vuonna havaittiin. (kts. myös: Kallioblogi.) Kallion kaupunginosassa on kyllä jotain, mikä tekee siitä tällaiselle modernille etnologille ehtymättömän inspiraation lähteen.

Onnea Nylanderille! perjantai, Huh 15 2005 

Pääkaupunkiseudun arkkitehtuurikohteita, julkisia taideteoksia, historiallisia karttoja sekä liikenteen historiaa esittelevä Nylanderi.fi voitti hopeahuipun Grafian Vuoden huiput -kilpailun digisarjassa. Sisällöstä vastaavat alueen museot sekä muut kulttuuritoimijat ja toteutuksesta Valve.

Tuomaristo toteaa saitista seuraavaa:

Hauska ja rohkea benchmark koko kotimaan matkailulle. Hienosti pölyttyneitä käytäntöjä ja käsittelytapoja kyseenalaistava työ.

Näin. Ensinäkemältä sisältö jäi hieman visuaalisen ilmeen ja matkatoimisto-metaforan varjoon, mutta pienen syventymisen jälkeen sisältö pärjää kyllä mainiosti omillaankin. Esite-käyttöliittymä toimii kuten pitääkin, tekstit ovat sopivan lyhyitä ja kuvitus (valokuvat, piirrokset, kartat) vaihtelevaa. Ja hössö virkailija on mahtava: "juu, elikkä miten voin teitä auttaa…"

Nylanderi on ehdolla myös RE::n ja M&M:n Grand One 2005 -kisassa useammassakin kategoriassa.

Aika pahan pisti Nylanderi. Tämän jälkeen on rima kiitettävän korkealla vastaavanlaisen pläjäyksen toteuttamisessa.

”Rukkifriikkien pesäpaikka” torstai, Huh 14 2005 

Yllämainitun otsikon alla Kari Haakana kehaisee Desktoppia ja symppaa kansatieteilijöitä. Kiitos! Itsekin suosittelen Nefa-Helsinkiä lämpimästi paitsi teekkaripojille niin myös -tytöille. Humanistin ja teekkarin kohtaaminen on kauneimmillaan kuin Kommunikaattorin kietomista pirtanauhaan! Joskus taidettiin jopa järjestää bileitä meikäläisten ja tietotekniikkaopiskelijoiden kesken, joskin jälkimmäiset lanseerattiin – ihan vahingossa – meillä "tekstinkäsittelijöiksi tai joiksikin semmoisiksi"…

Seuraava sivu »