Markku Wileniuksen Luovaan talouteen – kulttuuriosaaminen tulevaisuuden voimavarana on lukemisen arvoinen teos. Kirjan keskeisenä teemana on, että tulevaisuuden taloudessa keskeisenä tekijänä on luovuus ja kulttuuriosaaminen. Tämähän on kulttuurialalla työskentelevän kannalta riemastuttava asia, mutta kirjan ensisijaisena kohderyhmänä ovat yritysmaailman ja julkishallinnon päättäjät, joille Wilenius tarjoaa reseptejä "luovaan talouteen" siirtymiseen.

Rahoitusongelmiin yhdeksi ratkaisuksi Wilenius tarjoaa Kulttuurin edistämiskeskus Kukesin perustamista, joka Tekesin tapaan kehittäisi ja tukisi kulttuurialan innovaatioita.

Wileniuksella on esittää jo olemassa olevia onnistuneita malleja (Edita ja Sinfonia Lahti sekä Kiasma ja Vattenfall) kulttuuri- ja talouselämän yhteistyöstä, joka on muutakin kuin sponsorin nimi pääsylipussa.

Kirjassa sivutaan myös "kulttuuriteollisuus" ja "sisältötuotanto" -termien käyttöä, joihin sisältyvät näkökulmat syystäkin nostavat monien kulttuurialalla toimivien karvat pystyyn. Ja kyllähän monet mieltävät ylipäätään talouden ja kulttuurin liiton epäpyhäksi suhteeksi, jossa taide huoraa itsensä rahan vuoksi. Todennäköisesti kuitenkin aina tulee olemaan taidetta eteenpäin vievää avantgardea, joka ei sponsoreita kaipaa. Toinen asia on sitten se, että kukoistaako kulttuuri paremmin yhteiskunnassa, jossa talouden yhtenä perustana on luovuus, vai onko niin, että tuskasta se taide syntyy?

Kirjassa esitetään useita mielenkiintoisia teemoja, mutta jossain vaiheessa näiden – usein jo itsestäänselvyyksien – toistelu uuvuttaa pienen lukijan, joka jää odottamaan  että koskas sinne Kukesiin pääsisi sitten lähettämään hakemuksen.

Mainokset