Mediaviikossa oli artikkeli, jossa käsiteltiin sitä, kuinka uudesta tekniikasta ei osata heti ottaa kaikkia mahdollisuuksia irti, vaan sitä sovelletaan vanhaan tapaan. Esimerkkinä mainittiin näköradio ja verkkolehti, mitkä molemmat termit viittaavat siihen, että uusi mielletään lähinnnä entisen korvikkeeksi.

Tästähän tulee ihan mieleen verkkonäyttelyt! Kulttuurihistoriallista materiaalia on kiitettävästi viety verkkoon, mutta liian usein joko rahan tai innovatiivisuuden puutteessa lopputulos muistuttaa näyttelyluetteloa verkossa. Internetin mahdollisuudet – eri mediamuodot, vuorovaikutteisuus, yhteisöllisyys – on jätetty täysin hyödyntämättä.

Toki esimerkiksi Kiasman Yöjuna on jo ihan itsenäinen taidekokemus ja Rahamuseon rahapolitiikkapeli on mitä mainiointa ”edutainmenttia”. Silti haluaisin nähdä, mitä esimerkiksi Hotelli Kultakalan tekijät saisivat aikaan museomaailmassa…

Mainokset