Ikääntymisen yksi varmimmista merkeistä lienee se, että huomaa oman aikansa koulukirjojen näyttävän tänä päivänä, ööh, aika omituisilta – melkeinpä pohjois-korealaisilta:

Sibelius, Jean (1865-1957). Koko sivistynyt maailma tuntee säveltäjämestarimme Jean Sibeliuksen nimen. Hänen sävellystuotantonsa on ollut ja tulee olemaan koko ihmiskunnan omaisuutta. Pieni maa, joka hänet omistaa, saa hänen kuolemattomien säveltensä kautta ikuisesti arvosijan toisten sivistyskansojen rinnalla. Sibeliuksen teoksissa heijastuvat inhimillisen elämän loputtomat tunnot, sen syöverit ja taivaat, sen tuskat ja ilot, sen epäilyt ja uskomukset yksilön prisman läpi nähtyinä, jokaista kuulijaansa muodossa tai toisessa koskettavina, rohkaisevina ja kohottavina elämyksinä. Hänen sinfoniansa, sinfoniset runonsa, orkesteri- ja vokaaliteoksensa, kamari- ja soolosoitinmusiikkinsa ovat suuren ajattelun, suuren tuntemisen, suuren näkemisen leimaamia. Ne ovat neron lahjoja kansa- ja ihmiskunnalle.

Kyseinen proosapäläjäys ei suinkaan ollut 50-luvulta, vaan vuodelta 1983. Vuodatuksen taustalta löytyy työryhmä Sonninen, Arvola, Jokinen, Räisänen ja kustannusosakeyhtiö Otava. Teoksen nimi on Musiikki 5 – 6. On tätä lukiessa mahtanut nousta tippa pienen koululaisen silmään. (kirjasta kiitos Riikalle!)

Mainokset